Päivä alkoi hyvin rauhallisesti taas tarkkailuhuoneessa. Aamulla ei tullut supistuksia juuri yhtään. Niin kuin ei yleensä tulekaan. En tiedä, mistä moinen johtuu, mutta yleensä yöllä kohtauksia tulee enemmän kuin koko aamupäivänä. Sain aamulla nauttia normaalisti aamukahvini ja aamupalani, mutta jouduin silti olemaan antureissa kiinni, kunnes lääkäri olisi tullut käymään.
Viikonloppuisin täällä on selkeästi vähemmän lääkäreitä paikalla, koska eilen tuntui olevan sellainen päivä kun kaikki lääkärit oli koko ajan jossain synnytyksissä, leikkauksissa tai akuuttitilanteissa kiinni. Yhdeltätoista kätilö kävi minulle kuitenkin lääkärin ohjeesta luvan pitää käyristä tunnin tauon ja käydä syömässä lounasta. Jatkosuunnitelmat päivälleni oli edelleeen 50%:n seuranta pitkin päivää. Eli tunnin seuranta ja tunnin lepo sen jälkeen.
Kävin siinä sitten suihkussa ja syömässä pienen lautasellisen karjalanpaistia, joka oli tosin jo ehditty nostaa pois, joten sain käydä anelemassa vähän jämiä keittiöstä. :) Kahdeltatoista palasin takaisin tarkkauluhuoneeseen antureihin. Seuraavan tunnin aikana tuli yksi lievä supistus, joten jouduinkin olemaan kahteen asti, kunnes mieheni tuli taas paikalle ja sain pitää tunnin tauon. Kävimme yläkerran kahviossa kahvilla. Jos olisin ollut fiksu, niin olisi siellä pitänyt haukata jotain, mutta mulle ei tuntunut tuossa vaiheessa tuo ruoka hirveästi maistuvan.
Kolmen jälkeen kaikki suunnitelmat taas muuttui. Palasin kiltisti käyrille ja melko pian tuli megasupistus. Tällä kertaa ei enää konttausasennot auttaneet, vaan lisäapuina jouduttiin ottaa mulle lisähappea ja paikalle hälyytettiin lääkäri ultralaitteen kanssa, sillä vauvan sykettä ei meinattu millään enää löytää. Supistus kesti kaiken kaikkiaan useamman minuutin. Tämän seurauksena lääkitystäni on nyt tuplattu. En ollut siitä kovin iloinen, koska lääke pistää sydämeni tykyttää hirveästi ja tekee pahoinvoivaksi. Varmaan vie myös ruokahalunikin. Lääkityksen nostamisen lisäksi minulta kiellettiin kaikki ruoka ja neste. En siis ole käytännössä katsoen saanut eilisen kolmen jälkeen juoda enkä syödä mitään. Tämä siis siltä varalta, että minut leikattaisiin yöllä. Lääkäri kertoi meille eilen vielä, että koska minulla on lapsivettä vähän, niin he pelkäävät napanuoran joutuvan välillä puristuksiin. Näin ollen jos supistuksia alkaa nyt tulla enemmän tai vahvempina, niin ainoa vaihtoehto on akuutti keisarileikkaus.
Jouduin luopumaan mun omista löhöilyvaatteista ja minulle puettiin sairaalan vaatteet päälle, tungettiin kirjallisia ohjeita keisarileikkauksen prosessista ja vaikutuksista ja laitettiin välittömästi tippaan, jotta nesteytys pysyisi kunnossa, koska en saa pisaraakaan juoda vettä.
Näillä samoilla eväillä mennään edelleen. Nyt on jo sunnuntai aamu ja kello on kohta kahdeksan. Poikaa ei ole vielä onneksi leikattu minusta pois, mutta notkahduksia on tullut sen verran tasaisesti, ettei minulla ole mitään saumaa saada vieläkään ruokaa tai juomaa. Mietin vain, että kauan he voivat pitää minut näin nälissään, sillä tämä vaikuttaa minun fyysiseen vointiini jo tässä vaiheessa hirveästi. Yöllä heräsin pari kertaa koviin kylmyystärinä kohtauksiin, koska luultavasti verensokerit huitelee miinuksen puolella. :) ainakaan ei taida olla pelkoa, että pääsisin täällä hirveästi mitään kiloja kerryttää. :) Kunto heikkenee toki maatessa, mutta painoa on tuskin tullut lisää.
Eli summa summarum, täällä eletään nyt jokainen tunti kerrallaan melko jännittävissä ja heikoissa tunnelmissa. Olo on kuin krapulassa olisi, mutta se on edelleenkin pieni murheeni siihen nähden jos pienokainen leikataan tänään ulos. TOIVON NIIN KOVASTI, ETTEI KUITENKAAN VIELÄ TARVITSIS!!! Jokainen lisäpäivä on valtavan tärkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti