Tosiaan, elämäni ensimmäinen yö sairaalassa on edessä. Kirjoittelen täältä naistenklinikan osastolta 42. Osastolla hoidetaan raskaana olevia naisia, jotka raskaudessa ilmenneen ongelman vuoksi tarvitsevat sairaalaseurantaa. Kirjoitan Nyt melko lyhyesti, koska iPadilla kirjoittaminen ei tunnu kovin miellytävältä vielä. :) tähän täytyy selkeästi tottua.....
Tulimme siis alunperin naistenklinikan päivystykseen vauvan olemattomien liikkeiden takia. Vauva ei siis liikkunut aamupäivästä juuri yhtään, joten soitimme päivystykseen ja he pyysivät käymään. Heti perille päästyämme pääsimme ns. Käyrille seuraamaan vauvan sykettä ja liikkeitä. Ei tainnut mennä kuin vartti tai 20 min. kun vauvan sykkeet lähti yhtäkkiä laskee 90:een. Tämän seurauksena huoneeseen pamahti pari hoitajaa ja minut vietiin sängyllä suoraan lääkärin huoneeseen ultrattavaksi. Pienokaisen sykkeet palautuivat onneksi melko pian normaalille tasolle eli noin 140:een. Tämä johtui siis selkeästi supistuksesta, sillä heti kun supistus päättyi niin pikkuisen sykkeet Palautuivat ennalleen. Onneksi! Samalla toki tehtiin taas rakennemittaukset. Lapsivettä edelleen vähän ja vauvalle on tullut painoa viimeisen viikon aikana ainoastaan n. 50g. Olemme siis ihan alakäyrällä nyt painon suhteen *huokaa syvään*.
Ultran jälkeen jouduimme vielä kahdeksi tunniksi käyrille. Lääkäri halusi vielä varmistua että vauvan sykkeet pysyy ylhäällä. Noh.. Näin ei tietenkään käynyt, vaan kahden tunnin aikana tuli yksi notkahdus. Tästä syystä minut oli pakko ottaa osastolle sisään pidempiaikaiseen seurantaan. Osastolla 42 minun oli tarkoitus olla vain pari tuntia ja tämän jälkeen siirtyä vain vuodeosastolle. Eipä tuokaan toteutunut, sillä heti kun pääsin osastolle ja taas antureihin kiinni niin hattaramasumme syke tippui jopa alle 80:een. Eli nyt olen koko yön tällä osastolla ja olen käyrissä kiinni aina kahden tunnin välein kahden tunnin ajan kerrallaan.
Tässä lyhyesti päivän tapahtumat. Nyt vaan täytyy taas toivoa ettei supistuksia tule enempää ja pääsisin vielä aamulla normaalisti kotiin.
Pahoittelen kaikkien kirjoitusvirheiden takia, totuttelen tosiaan vasta tähän laitteeseen. :)
Voimia taas sinne, mutta onhan jo mahdollisuuksia selvitä, vaikka etukäteen tulisikin.
VastaaPoistaVälillä on ollu hommaa, että saa vauvan liikkumaan, mutta kyllä se sitten suklaalla ja tökkimisellä havahtuu. Hermostun aina kun en oo tuntenu normaalia riehumista.
Tuun taas jonkun hetken päästä kahtomaan tätä ja toivottavasti oot sit kotona ja levossa. Musta omalla kohalla on kyllä aika karua, että työssä pysyminen on niin tärkeää. En oikeen jaksa enään kertoa kellekkään niistä kivuliaista supistuksista, jotka on sellasia ettei voi kävellessä kävellä eteenpäin enään. Kai se kuuluu asiaan(näillä viikoilla 28-29), että kaikki raskaana olevat ei kykene työpäivän jälkeen kotona muuhun kuin makaamaan paikallaan. -ja nythän on toisen viikon neljäs päivä menossa taas töissä.
Moikka KItta ja kiitos valtavasti! Täällä vielä sairaalassa ollaan ja menee ainakin huomiselle. Meillä lääkäri juuri tänään suositteli, että tästä lähtien aina kun tuntuu että vauva ei liiku normaalisti niin pitäisi tulla käyttäytymään. Minä epäröinyt eilenkin tänne tuloa, mutta onneksi toi mun herra on niin kovapäinen, että pisti minutkin tajuamaan, että tänne sairaalaan on mentävä. :)
VastaaPoistaMinäkään en enää välttämättä mainitse supistuksen kohdalla jos se sattuu tulemaan. En vaan jaksa enää. Niitä tulee ja mä en selkeästikään mahda asialle mitään, turha siitä on sitten joka kerta jauhaa.. Täällä sairaalassa makoillessa niitä ei tuu kyllä yhtä paljon kuin normaalisti, kyllä se lepo vaan näköjään auttaa.
Sinullakin toki varmaan lähes mahdotonta levätä kotona, kun teillä on lapsukaisia jo valmiiksi kotona pitämässä virkeänä.
Mut joo, täällä siis ollaan vieläkin ja illalla varmaan kirjoittelen taas, miten tämä päivä on edennyt.
Voi ei mitä uutisia! Toivottavasti pieni nyt saisi vielä hyvän aikaa kasvaa masun turvissa. Voimia sinne täältäkin! Sama osasto tuli itsellekin vähän liiankin tutuksi itse asiassa aika tasan vuosi sitten...
VastaaPoistaKyllä sitä kotona vois levossa olla, mutta sitten on siivoukset, ruuanlaitot jne. Isot lapset paikalla ollessa kyllä ymmärtää, ettei voi tehdä niinkään mitään. Kauheinta on kun se supistelu alkaa töissä ja kun sieltä pääsee pois se ei asetu koko iltana.
VastaaPoistaSulla se taitaa olla sitten pakkolepo edessä. Tuskimpa nimittäin ongelma itsestään korjautuu, kun sitä supistelua on ollut niin kauan. Jossain synnytyksessä tais supistusten kanssa laskea syke hetkellisesti isommilta lapsilta silleen että kätilö oli huolestuneen oloinen, mutta palasi sitten hetken päästä normaaliksi.
Voimahaleja Lilia!!!! Nyt ehkä tajuat hidastaa entisestään ja todellakin vaan LEVÄTÄ!!!! Helppo täältä huudella, mutta koitahan kertoa Pikkumiehelle sen verran rauhottavia iltasatuja, että malttais vielä hetkisen köllötellä siellä vesisängyssä...
VastaaPoistaPaljon voimia sinne vuoteen pohjalle. Yritä pitää mieli korkealla, kyllä teillekin kohta onni taas hymyilee - ja ihan varmasti!
VastaaPoistaI: kiitos tuhannesti kommentista taas ja onneksi olkoon, teidän pikkuinenhan taisi eilen täyttää vuosia :) onkin muuten hassua ajatella, että olet tosiaan näitä naamoja käytäviä kävellyt ja samoja rutiineja elänyt tällä samaisella osastolla lähes tasan vuosi sitten. Min.
VastaaPoistaÄ en siis vieläkään ole päässyt täältä osastolta pois, vaan olen täällä ainakin maanantaihin asti.
Kitta: nostan sulle kyllä hattua, kun jaksat tuota kaikkea. Mulla on tullut tänäänkin niin kovia suppareita, ettei tällaisten jälkeen kyllä mitään huvita/pysty hetkeen tekee. Joo, pakkolaki taitaa olla tämän viikon sana, sillä ei ne päästä mua täältä edelleenkään pois. Mun piti eilen kirjoitella kuulumisia, mutta olin jostain syystä niin hirvittävän uupunut etten yksinkertaisesti kyennyt. Tänään ehkä sitten. :)
Mirvis:täysin totta turiset, nyt se on viimeistään otettava itsensä niskasta kii ja otettava tyystin levon kannalta. Mutta kyllähän sie tiedät, kun oot samanlainen touhuperse, että se on välillä niin hirvittävän vaikka pysyä paikallaan. :D
Emmi: kiitos valtavasti! Yittäkää tekin siellä jaksaa ja minä pidän teidät ajantasalla. :)
Ja pahoittelut sitten kaikille noist kirjoitusvirheistä, tää kone syöttää ennakoivalla tekstinyötöllä välillä ihan vääriä sanoja vääriin kohtiin. Eli yrittäkää tulkita, mitä yritän sanoa. :D
VastaaPoista