Syleistä lämpimin!

Mittasuhteet. :) Tavallinen vastasyntyneen tutti
peittää yli puolet Eliaksen kasvoista.

Eliaksen ollessa 12 päivää vanha eli viime keskiviikkona siirryimme tosiaan teho-osastolta kirurgiselle osastolle. Hänet siirrettiin osastolta toiselle lastenvaunuissa. Voi kuinka pieni hän onkaan, ei sitä edes ymmärräkään kun olemme häntä ainoastaa avopöydällä tuijotelleet. Ja meidän silmiinhän hän on vaan kasvanut. :) Vaikka vaunuissa ei tietenkään ollut mitään lämpöpusseja eikä muutakaan ylimääräistä kuin pojan omat peitot, johon hänet oli tiukasti kääritty, niin hän oli hukkua niihin vaunuihin. :) Hän vei varmaan vain puolet siitä tilasta, mitä tavallinen lapsi vaunuista vie. Hän oli vain sellainen suloinen pieni nyytti, joka oli tiukasti kääritty kapaloon ja tyrkätty vaunuihin niiden kaikkien laitteiden ja letkujensa kera. Sain olla siirrossa mukana, mutta harmikseni en saanut otettua yhtään kuvaa tästä. :)

Osasto K6
Osasto on siis vastasyntyneiden kirurginen vuodeosasto. Osaston yhtenä vastuualueina ovat ruuansulatuskanavan synnynnäiset kehityshäiriöt ja sairaudet sekä osaston valvontaosastolla hoidetaan potilaat, joiden hengitys, ravitsemus tai neurologiset ongelmat edellyttävät jatkuvaa seurantaa ja valmiuksia nopeisiin hoitotoimenpiteisiin ja -muutoksiin. Meidän Elias on tällä hetkellä nimenomaan valvontaosastolla ja seuraava askel olisi sitten muutto pois valvontahuoneesta tavalliseen vuodehuoneeseen, mutta siihen vaaditaan käsittääkseni jo sitä, että kotiutuinen olisi jo hyvin lähellä. Jokaiselle osastolla olevalle potilaalle määrätään vastuuhoitajapari, jotka ovat aina perillä potilaan hoitosuunnitelmasta ja ovat tutustuneet hoitoon syvällisemmin. Toki muutkin hoitajat saattavat tarvittaessa potilasta hoitaa, mutta vastuuhoitajaparilla tulee olla kuitenkin koko ajan päivitetyt tiedot potilaansa tilasta jne.

Osastolla työskentelevät lastenkirurgian erikoislääkärit ja lastentautien erikoislääkärit. Muun muassa meidän poikaa leikannut kirurgi työskentelee nimenomaan tällä osastolla ja seuraa varmasti tiukasti edelleen Eliaksen kuulumisia. Lääkäreiden kierto tapahtuu yleensä heti aamulla aikaisin, joten emme ole olleet vielä kertaakaan paikalla silloin, eikä luultavasti edes saataiskaan olla, sillä huoneessa on myös muita lapsia, joiden tilaa lääkärit seuraavat samaisella kierrolla. Lääkärit pääsee toki tapaamaan muutenkin kuin aamukierrolla aina vanhempien pyynnöstä. Mutta esimerkiksi me ollaan pärjätty nämä neljä päivää vallan mainiosti niin, että hoitajat ovat meille kertoneet jos lääkärit ovat jotain uutta päättäneet meidän suhteen.

Vierailuaikarajoitteita ei osastolla ole, eli sinne saa tulla niin aikaisin kuin haluaa ja lähteäkin saa koska itse haluaa. Yhdeksältä osastolla alkaa kuitenkin "hiljaisuus", joten silloin on myös jotenkin luontevaa lähteä ja antaa osaston rauhoittua yötä vasten. Kaikki hoidot ja syötöt tapahtuvat aina kolmen tunnin välein eli aamuhoito on klo. 9 aamulla sitten klo. 12 jne. Rytmi tuntuu olevan aika järkevä ja hyvinkin toimiva. Meidän Elias on ainakin jo neljän päivän aikana päässyt selkeästi rytmiin ja heräilee monesti juuri sopivasti hoitoja varten ja sen jälkeen kupsahtaa mukavasti taas nukkumaan. :) Lapset punnitaan osastolla joka ikinen aamu ja tänään (su 5.6.) meidän punkero painoi jo peräti 2215 g. :) Ja tämä on sitten tarkka nakupaino, nyt ei ole enää mitään esteitä, miksi pojasta ei saataisi tarkkaa painoa. Torstaina poika puettiin ensimmäistä kertaa elämässään ja 44:sen vatteet olivat ihan hitusen reilut, mutta oikein hyvännäköiset kuteet silti.

Ensimmäiset kuteet, kokoa 44 cm.

Keskosuus
Keskosten kotiutumiseen vaaditaan yleensä seuraavia asioita: lapsen oma lämpötuotannon tulee olla sellaista, ettei se vaadi enää lämpöpatjaa tai keskoskaappia, keuhkojen tulee olla tietysti kypsät ja lapsen tulee hengittää täysin itse, lisäksi keskoset ovat monesti melko huonoja syömään, joten lapsen tulee pystyä syömään kunnolla (oppia siis syömään kokoonsa nähden tarpeeksi maitoa) ja tietysti sitä, että maha toimii ja pystyy sulattaa tarvittavan maitomäärän.

Happiviiksistäkin päästiin eroon! Jäljellä
ainoastaan nenämahaletku.

Kirurgiselle osastolle siirtyessämme Eliaksella oli käytössä happiviikset ja hänet "majoitettiin" samanlaiselle lämmitetylle avopöydälle kuten kaikilla muillakin osastoilla. Happiviiksistä pääsimme heti parin tunnin sisään eroon sillä poika hengitti itse aivan täydellisesti. Letkuista jäi siis jäljelle ainoastaan nenämahaletku, jalassa oleva anturi, jolla seurataan pojan omaan hengitystasoa ja sydämensykettä sekä pari kanyylia, joista laitetaan tarvittavat antibiootit ja ravintolisät. Alkutilanteeseen verrattuna poika oli siis jo huomattavasti vähemmän varustettu erilaisilla laitteilla ja sehän tarkoitti vaan yhtä asiaa...... Pojan liikkuttaminen, nostaminen ja SYLIIN OTTAMINEN oli vihdoinkin mahdollista ja erittäinkin suotavaa. :)

Sylihoito 

Ensimmäinen syli Eliaksen
ollessa 12 päivä vanha

Kahdentoista päivän pitkä odotus palkittiin maailman upeimmalla asialla. Saimme samaisena keskiviikkona 1.6.2011 lapsemme syliin ensimmäistä kertaa!!! Vaikka kuinka häntä yritin aikaisempien päivien aikana koskettaa, silittää tai ottaa kädestä.... Niin mikään ei tunnu samalta kuin oman lapsen paino omalla kädellä, omaa vartaloa vasten. Mikään ei ole hienompaa kuin tuntea, kuinka oma pienokainen hengittää omaa rintaa vasten ja rauhoittuu välittömästi äidin tai isän lämpöön. Elias oli hyvin levoton koko keskiviikon, sillä sen päivän aikana oli tapahtunut paljon muutoksia ja tämä teki hänelle hieman turvattoman olon. Uudet äänet ja ihmiset hermostutti ja hengittäminen ilman happiviiksiä rasitti toki hirvittävästi myös, mutta heti kun poika pääsi joko minun tai isänsä syliin, niin hän rauhoittui välittömästi. Sitä tunnetta ei vaan pysty sanoin kuvailemaan, lapsen ja vanhemman välinen läheisyys on aivan maaginen asia. Sen pystyy vain kokemaan!

Lämmönsäätely

Isojen poikien sänky eli
pinnasängyn kokoinen.

Keskosilla tosiaan ei tuo lämmönsäätely pelaa vielä ihan täysillä, joten sen takia he ovat monesti joko lämmittävän lampun alla, lämpöpatjalla tai keskoskaapissa. Elias pääsi esimerkiksi leikkauksen aikana viilenemään niin paljon, että hänen lämpönsä oli lähemmäs 35 astetta. Lämmön tulisi olla noin 36,5 - 37,5 astetta. Eilen Eliaksen peti kuitenkin avopöydästä isojen jätkien sänkyyn eli tavalliseen petiin. :) Hänet täytyy toki pitää lämpimässä kapalossa tai paksun peiton alla, mutta hienointa on, että hän pitää lämmöt jo loistavasti itse yllä. Tämäkin osa-alue siis selätetty keskosuudesta! Jäljelle jää ainoastaan syöminen ja suolen toiminta.

Syöminen
Muuton ja happiviiksien poiston lisäksi pojan elämää mullistettiin keskiviikkona antamalla hänelle ensimmäistä kertaa ihka aitoa oman äidin maitoa!!! :) Klo. 15 syöttö tapahtui siis jo minun omalla maidollani. :) Olin itse pakahtua onnesta sillä hetkellä kun kuulin, että sitä ruvetaan pojalle syöttämään. Ensiannos oli 5 millilitraa (desissä on siis 100 ml) eli hyvin hyvin pieni. Maito tuotiin minulle valmiiksi annosteltuna ruiskuun, joista sain yhden tipan antaa pojalle maistiaiseksi suuhun ja loput valutettiin nenämahaletkusta hyvin hitaasti sisään. Poika tuntui tykkäävän siitä tipasta hirveästi, ainakin ahkerasti maiskutteli sen tipan suussaan ja muuttui välittömästi levolliseksi. :) Valitettavasti kuitenkin varmaan puolet tästä 5 millilitran annoksesta tuli pukluna pojan suusta ulos. :( Eli annosta oli pienennettävä. Pojan vatsalaukku on niin auttamattoman pikkuruinen ettei 5 ml pystynyt vielä imeytymään sinne. Annosta pienennettiin kahteen millilitraan. Torstaina annosta taas suurennettiin 5 ml:aan, perjantaina ja lauantaina syötiin keskimäärin 7 millilitran annoksia ja tänään sunnuntaina annokset kasvatettiin 10 milliin.:)

Sunnuntaina saimme syödä ensimmäisen kerran
pullosta, ennen sitä söimme ruiskusta. :)
Kuvassa 1,5 desin tuttipullo.

Olemme kovasti myös yrittäneet opetella syömään ihan suun kautta eikä aina vaan nenämahaletkun kautta. Alkuun poika otti tipan suuhun ja nukahti. :) Mutta tänään ollaankin vedelty jo 10 millin annoksia suoraan tuttipullosta suuhun. Aina ei toki koko satisa oo jaksettu syödä vaan Elias on nukahtanut ennen sitä, mutta hyvään alkuun olemme syömisessä päässeet. :) Ja se on erittäin tärkeää kotiutumisen kannalta. Perimmäinen tarkoitus olisi, että poika pystyisi jonain kauniina päivänä syömään täysiä maitoannoksia suun kautta, jotta pääsisimme kotiin. Täysi annos maitoa tarkoittaa meidän kokoiselle pojalle noin 40 ml ja nyt olemme tosiaan päässeet kymmeneen millilitraan. Eli erinomaiseen alkuun olemme jo päässeet. :)

Suolen toiminta
Pojalta on useaan otteeseen tullut vaippaan pienet määrät lapsenpihkaa eli meconiumia. Lapsenpihka syntyy suoleen siten että vauva nielee lapsivettä ja uloste muuttuu siten vihreäksi ja yleensä lapsenpihka tulee lapsen ensimmäisten päivien aikana ulos. Meillä sitä on tullut nyt tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina ei tullut yhtään mitään ja illalla maha olikin jo niin huolestuttavan pinkeä, että jopa yksi ruoka piti jättää kokonaan välistä. :( Eliaksen maha oli erittäin pinkeä, mutta vielä suht pehmeä... Aluksi ajattelimme, että saako poika niin vähän ruokaa, ettei siitä muodostu mitään, mutta vatsan pinkeyden takia hänen annoskokojaan ei voitu kuitenkaan myöskään kasvattaa.

Elias ei juurikaan itke, mutta hymyilee senkin edestä. :)
Ja ihmekös tuo, kun saa äidin maitoa mahaan ja suolikin
toimii!

Sunnuntaina aamuyöstä klo. 6 hoidoilla hoitajan vaihtaessa vaippaa häntä odottikin siellä jokin pieni mutta oikein miellyttävä yllätys. :) Pienen pieni epämääräinen paketti siellä vaipassa odotti!!!! Kello yhdeksän aamuhoidoilla odotti jo paljon isompi paketti ja ihan aitoa tavara, ei mitään lapsenpihkaa vaan aivan kunnon, aitoa vauvan maitokakkaa. :) Tänään osastolle ensimmäistä kertaa tullessani hoitajat onnittelivat minua ensi kättelyssä, sillä tänään on SE päivä, jota olemme odottaneet kovasti!! Tämä on merkki siitä, että suoli toimii ja ravinto kulkee sen läpi kuten kuuluukin. Olemme siis aivan huikean ison askeleen lähempänä kotiutumista. :) Toki matkan varrella saattaa tulla vielä takapakkeja ja tulee päiviä kun pikkuisella ei tulekaan kakkaa ja ruokamääriä joudutaankin pienentää, mutta nyt ainakin tiedämme että täydet edellytykset suolen normaaliin toimintaa on olemassa! :) Tässä nyt ei tosiaan tiedä enää, että olemmeko osastolla syksyyn asti, kuukauden vai peräti vain pari viikkoa. Upeita juttuja tapahtuu!!