Nälkä kasvaa syödessään

Muistan elävästi sen helmikuisen päivän kun menimme mieheni kanssa rakenneultraan into piukeena kuulemaan, kuinka vauvamme voi ja mahdollisesti sitä, että onko meille tulossa poika vai tyttö. Muistan elävästi ne hetket kun ultran tehnyt kätilö havaitsi, että jokin Eliaksen vatsassa oli vialla... Sen, kun lisätutkimuksissa saimme tarkan diagnoosin gastroskiisista ja ennen kaikkea sen päivän kun tapasimme kirurgin, jonka perusteella jouduimme tekemään elämämme tärkeimmän päätöksen. Sinä päivänä kun tapasimme kirurgin asiat näyttivät huomattavasti synkemmiltä kuin ne esimerkiksi tänä päivänä ovat. Kirurgi ei juurikaan osannut meille mitään ennusteita kertoa, mutta sen hän osasi arvioida, että sairaalajaksomme kestäisi noin viidestä viikosta useampaan kuukauteen. Tässä arviossa ei otettu huomioon keskosuutta vaan oletuksena oli, että Elias syntyy täysiaikaisena. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin "olisi kuulunut" mennä, niin hattaramasumme olisi vielä masussani ja tuskailisin turvotuksen ja ison mahani kanssa näitä helteitä parin viikon ajan. En olisi edes nähnyt vielä suloista poikaani vaan eläisin vain tietyn mielikuvan kanssa hänestä. Mutta asiat menivät juuri kuten meni ja sainkin nähdä päivänsäteeni jo neljä viikkoa sitten. Eliaksen syntymän jälkeen haaveilin muun muassa siitä, että hän pääsisi hengityskoneesta ja kuulisin hänen äänen. Tämän jälkeen mielessäni ei pyörinyt mitään muuta kuin hetki kun saan poikani syliin.. sitten ensimmäisen kakan tuloa, että Elias oppii syömään ja paljon tietysti pieniä asioita näiden välissäkin ja nyt olen enemmän kuin valmis tuomaan poikani kotiin, PYSYVÄSTI!!! Huomaan haluavani koko ajan lisää ja lisää vaikka oikeasti Eliaksen pitäisi olla vielä masussani kasvamassa. :)

Syöminen
Viikon takaiset 30 millilitran annokset ovat meille tänä päivänä ihan leikkiä. Sellaisesta määrästä ei tule kuin paha mieli ja isompi nälkä. :) Olemme nimittäin nostaneet ruoka-annoksia 60 milliin ja hienosti ne Eliakselle uppoaa. Tai lähinnä tarkoitan, että Eliaksen maha kestää tuollaiset annokset hyvin eikä hän puklaile ruokia pois ja maha toimii edelleen mainiosti. Valitettavasti annoksia ei edelleenkään saada kaikkia suun kautta syötettyä vaan lähes joka ruokailulla joudutaan turvautumaan vielä nokkikseen eli nenämahaletkuun. Välillä letkusta menee muutama milli tai joskus jopa koko annos Eliaksen ollessa esimerkiksi erittäin unelias tai täydessä unessa. Ruoka-ajoista ja ruokamääristä pidetään hyvin tiukasti kiinni, joten jos ei itse jaksa syödä niin ruoka laitetaan letkuun. Harvoin tosin koko annosta joudutaan hänelle syöttämään letkun kautta lähinnä vain yöllä, kun ei raaski toista herättää. Ja kuten ehkä arvata saattaa, niin sinnikkäistä jokapäiväisistä imetysharjoituksista huolimatta, Elias ei juurikaan mitään vielä rinnasta jaksa imeä. Ja toisaalta se on ihan luonnollistakin, jos hän ei jaksa edes tuttipullosta kaikkea syödä, niin kuinka voisin vielä olettaa hänen syövän rinnasta, sillä se on paljon raskaampaa. Mutta ei se mitään, meidän harjoitukset jatkuvat. :)

"Jee, vihdoinkin vapaa!!"

Edellisen kerran kirjoitin, että meidän täysi annos maitoa olisi noin 50 - 60 ml, se on nyt sitten saavutettu ja sillä on eletty jo pari päivää. :) Tämä enteilee hyviä asioita ja yksi niistä onkin se, että Elias pääsi täysin eroon ravintoliuoksesta!!!! Ensin lioksesta pidettiin lyhyitä taukoja, sitten vähän pidennettiin taukoja ja torstaina se lopetettiin kokonaan. Näin ollen Elias on tippa free mies nyt!! :) Maksa-arvot testataan taas ensi maanantaina, joten katsotaan kuinka se on vaikuttanut asiaan. Uloste on ainakin ollut hyvin terveen näköistä, joten voisimme olettaa että maksa-arvot alkavat normalisoitua.

Maidon seassa annetaan nyt kuitenkin sellaista BMF-lisää, josta Elias saa sellaisia ravintoaineita kasvaakseen, mitä maidosta ei saa. En valitettavasti osaa tarkalleen kertoa, mitä tässä lisässä on, mutta tämä lisä on käsittääkseni hyvin tavanomainen keskosten ruokinnassa. BMF-lisää käytetään aina siihen asti kunnes poika painaa 4,5 kg (tällä hetkellä painoa on 2595 g).



Gastroskiisi
Napatynkä irtosi tiistaina eli muutama päivä sitten. Mitään reikää ei sen alla onneksi ollut, hieman ompeleet tulivat esille, mutta kaikin puolin haava näytti kyllä hyvältä. Seuraavana päivänä haava lähti kuitenkin tulehtumaan ja näytti melkoisen turvonneelta ja punoitti kovasti. Siitä otettiin välittömästi bakteeriviljely ja jouduimme taas antibioottikuurille. Onneksemme viljelystä selvisi, ettei kyse ole ainakaan mistään erikoisesta bakteriista eikä sairaalabakteerista vaan jokin vaaraton tavanomainen bakteeri, jonka pystyy tappamaan millä tahansa yleisellä antibiootilla. Kuurin aloituksesta seuraavana päivänä haava näytti jo paremmalta ja tulehdus saatiin selkeästi rauhoittumaan. Täysin se ei ole vieläkään siis hävinnyt, mutta ainakin pysyy kurissa ja ilmeisesti on parempaan päin, sillä kirurgi on ollut hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Antibioottikuuri kestää nyt ainakin maanantaihin asti, tämän jälkeen tilanne täytyy arvioida uudestaan.

Kuvassa näkyy, miltä masu näyttää tällä hetkellä. :) Joo, hyvin pinkeän ja ison näköinen, mutta se johtuu vain siitä, että Eliaksen masu ei ehtinyt tietenkään sikiövaiheessa hirveästi venymään ja nyt se on täytetty niin suurella määrällä suolta. Todellisuudessa masu on kuitenkin ihan pehmeä kuten kuuluukin olla eikä se ole lainkaan kipeä. Haava on nyt peitetty tuollaisella "laastarilla", jonka alla on jotain erikois hopeaa, joka syö tätä bakteeria ja suojaa haavaa. Tietysti mittasuhteet voivat olla hieman pielessä vielä kun Elias on suhteellisen pieni kaveri, mutta masun sisältöä onkin paljon. :)

Uusia juttuja

Elias on niin pieni tuohon
turvakaukaloon, että häntä
itseäänkin naurattaa. :)

Ensimmäine kulkuväline. :)

Koska olemme tosiaan päässeet kokonaan tipasta eroon niin torstaista alkaen olemme saaneet pitää kunnon kotilomia: :) Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olemme yhden jälkeen päivällä saaneet ryöstää poikamme ja takaisin hänet on pitänyt viedä vasta yhdeksäksi iltahoitoihin.
ONNEKSI meillä oli turvakaukalo jo, sekä kotona on aiemmin hankittu pinnasänky ja hoitopöytä, mutta mitään muutahan meillä ei siis vielä ollut. Joten ensimmäisenä suuntasimme tietysti kohti lastentarvikeliikettä hamstraamaan kaikkea, mitä voisimme ikinä keksiä tarvitevamme. :) Liikkeestä lähtikin autollinen tavaraa, kuten esimerkiksi vaunut (melko oleellinen hankinta), kylpyamme, sitteri, kasapäin harsoja, lattialla loikoilua varten roikkuvia leluja täynnä oleva alusta (tällä on varmasti nimikin, mutta en ole niin perehtynyt näihin termeihin vielä :)) ja paljon muuta pikku sälää. Jouduin silloin niin aikaisessa vaiheessa itse sairaalaan, että kaikki tavaroiden hankinta on jäänyt näin "viime tippaan". Ja toisaalta, se on tuntunut ehkä ihan hyvältäkin vaihtoehdolta. Muutoin olisin varmaan ehtinyt hankkia kaikkea mahdollista turhaa, mitä olisin kuvitellut tarvitsevamme, mutta nyt tuleekin hankittua tavaraa juuri sitä mukaan, mitä oikeasti on tarvetta.

Pupuseni loikoille uuden karheassa
sitterissä

Lastentarvikeliikkeestä suunnistettiinkin suoraan kotiin sillä kello läheni kolmea ja ruoka-aika puski uhkaavasti päälle. :) Elias on tarkka ruoka-ajoista, hän monesti heräilee noin puoli tuntia ennen ruokaa ja alkaa maiskutella suutaan melko selvästi merkiksi siitä, että sitä ruokaa on annettava nyt tai tulee huutoa! Autossa hän kuitenkin tuntui olevan erittäin rauhallinen, joten vaikka olimme hieman aikataulusta myöhässä niin vältyimme sen kummemmilta raivareilta. :) Kotona touhu olikin alkuun hieman sähellystä. Ensinnäkin hoitopöydän alusta oli vielä paketissa, vaippoja ei tietenkään vielä ollut, mutta onneksi pakkasin sairaalasta kaikki tarvittavat vehkeet hoitoja varten. Alkusählingistä kun selvittiin ja ruoka saatiin pojalle annettua, niin sitten ei taas ollut huolen häivää. Elias otti kotona olemisen hyvin rennoin ottein ihan kuin koskaan missään muualla olisi ollutkaan. :) Sitteri tuntui kelpaavan mainiosti ja vielä hienompaa oli loikoilla iskän mahan päällä sohvalla. Siitä taitaakin tulla Eliaksen lempipaikka. :)

Näitä ihania kotilomia olemme saaneet viettää nyt kolme päivää putkeen ja olemme nauttineet niistä päivä päivältä enemmän ja enemmän! Olemme saaneet siis pieniä maistiaisia siitä, mitä arki tulisi mahdollisesti sitten kotosalla olemaan. Ihanaa, siitä tulee ihanaa, odotan sitä aivan valtavasti jo haluan sitä palavasti!!!!

Tulevaisuuden näkymät
Näinkö tätä asiaa uskallan edes kirjoittaa... Sillä perjantaina eli eilen hoitajamme kertoi meille jotain niin ihanaa, ettei tiedä mitä pitäisi ajatella... Meillä on ensi maanantaina tiedossa erittäin iso päivä. Ei, me emme pääse kotiin silloin, MUTTA maanantaina Eliaksesta otetaan kaikki mahdolliset verikokeet, jossa katsotaan mm. maksa-arvot, tulehdusarvot, verenkuva jne... Lisäksi maanantaina on neurologin konsultaatio vielä ja jos selviämme näistä verikokeista ja neurologin konsultaatiosta puhtain paperein, niin PÄÄSEMME ENSI VIIKOLLA KOTIIN!!!!!!! Nyt sen sanoin, nyt sen kerroin vaikken olisi saanut. :) Viimeksi kun kirjoitin, että voisin mahdollisesti päästä kotiin sairaalasta, niin asiat menivätkin täysin päinvastoin. Joten hyvin varauksella odotellaan maanantain kokeiden tuloksia.

Yritän epätoivoisesti huijata itseäni ja kaikkia teitä lukijoita, että pysyisin muka housuissani tästä uutisesta. :) Todellisuudessa en mieti mitään muuta kuin sitä hetkeä kun Elias nukkuu ensimmäistä kertaa kotona, kun minun ei enää tarvitse jättää häntä sairaalaan ypö yksin isoon, kylmään kalterisänkyyn. Tai sitä, että Eliaksen olisi pitänyt syntyä vasta kahden viikon päästä ja saisinkin hänet kotiin jo ennen tätä, että tämä sairaalajakso tosiaan päättyisi joskus!!! Tai sitä, että kirurgi puhui sairaalajakson kestävän viidestä viikosta useampaan kuukauteen, mutta meidän Elias yllättäiskin taas kaikki ja pelaisi itsensä juhannukseksi kotiin. Arvatkaa vaan, jännittääkö minua maanantai niin paljon että mahasta ottaa?! :)

Ohhoh, aivan hämmästyttävän hyviä uutisiä :)
Jäämme malttamattomana odottamaan ensi viikkoa!