Ihana keskikesä!

Kuva otettu ensimmäiseltä ulkoilureissulta
kotiutumisen jälkeen. :)

13. huhtikuuta 2011 klo. 13.33 minut on lääkärilausunnon mukaan kirjattu Naistenklinikalle sisään ja 21. kesäkuuta klo. 13.03 istuimme koko perhe autossa valmiina lähtemään vihdoinkin kotiin. :) Täytyy myötää, että nuo 2 kk ja 7 päivää olivat aikamoisen tunnerikasta aikaa. Siihen on mahtunut varmasti enemmän surua, huolta, itkua, naurua ja iloa kuin yhteen kokonaiseen vuoteen. Mutta siitä huolimatta tiedän, että joku päivä tästä on vain kaunis muisto jäljellä.

Elias otti kotitumisen melko rennosti
vastaan

Kotiutuminen oli melkoisen informaatiotäytteinen hetki. Fiilis oli kuin olisimme saaneet pikakoulutuksen sairaanhoitajan pestiin. :) Ensinnäkin saimme läjän lääkeresepteja sekä kasapäin tarvikkeita ruokailuja ja haavan hoitoja varten, jotta pärjäisimme ensimmäiseen kontrolliimme asti. Joten ensimmäinen kohde sairaalan jälkeen oli apteekki, josta haettiin Eliakselle keskostippoja, Losecia, rautalisää, D-vitamiinia sekä BMF:ää. BMF-lisää ei valitettavasti löytynyt juuri kyseisestä apteekista, joten sitä jouduttiin metsästää toisesta toimipisteestä. Lisäksi saimme reseptit ruiskuja varten, joita tarvitaan nenämahaletkunruokintaan sekä reseptin äidinmaitokorviketta (Premilon -nimistä) varten siltä varalta, että minun maitokone sanoo itsensä irti. :)

Hieman ravintolisistä ja hoidoista
Keskostipat (todella kalliit) sisältävät A-, E, JA B12-vitamiinit sekä foolihappoa. Näitä lisätään joka aamu maitoon 0,2 ml aina siihen asti kun Elias täyttää 3kk. Pakkauksen selosteessa lukee, että näitä käytetään sellaisten lasten kohdalla, jotka ovat syntyneet alle 2 kiloisina.

Losec on tavallinen mahansuojalääke, jota saa apteekista ihan ilman reseptiäkin. Eliakselle on määrätty 1/4 osa lääkettä päivässä. Näitä annetaan kello kuuden ruoassa aina.

Rautalisä on rautalisä. :) En ole täysin varma saako kaikki keskoset tätä rautalisää vai johtuuko tämä siitä, että Eliaksen hemoglobiinit ovat olleet monesti aika alhaiset. Hän on saanut sairaalassa useaan otteeseen erikseen punasoluja kanyylin kautta. Aina punasoluannoksen jälkeen Elias parka oli ihan punainen ja näytti meidän mielestä ihan grillimakkaralta. :D Nauroimme kerran ihan maha kippurassa hänelle, kun hän oli vielä lämpölampun alla grillattavana ja ihan punaisena. :) (Tosi kivat vanhemmat!) Tätä annetaan myös aamumaidon seassa 0,6 ml.

BMF-lisä (Breast milk fortifier) on siis tarkoitettu keskoten ruokavaliohoitoon rintamaidon rikastamiseen. Lisässä on proteiinin ja hiilihydraattien lisäksi lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita. Sairaalassa Elias sai yhden pussillisen päivässä tätä BMF:ää maidon seassa pitkin päivää, mutta kotiutuspäivänä ohjeeksi annettiin että tätä tulisi saada 3 pussillista vuorokauden aikana. Toisin sanoen annostusta triplattiin yhtäkkiä, joka aiheuttikin meille pientä jännitystä ensimmäiseen kotipäiväämme. :) Tällaisen radikaalin lisäyksen takia Eliaksen maha lakkas toimimasta lähes kokonaiseksi päiväksi. Mitään kovin suuria mahaväänteitä ei ollut, mutta ihmettelimme suuresti mieheni kanssa, että miksi poika ei juurikaan sinä päivänä jaksanut mitään syödä. Söi max. 30 ml itse ja sitten taas jatkoi unia. Nukkui lähes koko päivän eikä osoittanut minkäännäköistä mielenkiintoa ruokaa kohtaan. Lisäksi hän oksensi kolmesti sen päivän aikana, joka ei ole hänelle yhtään tavanomaista. Illalla sitten päätimme soittaa lastenklinikalle ja kysyä, että mistä moinen johtuu ja hoitaja arveli, että tuo BMF aiheuttaa sen, että Elias on ns. ihan tukossa. Eliaksen käytös ja pulauttelu viittasi siihen, että hän tunsi itsensä koko ajan hyvin kylläiseksi ja täydeksi. Sovimme hoitajan kanssa, että tarkkailemme ruokahalua yön yli ja soitamme seuraavana aamuna lastenlääkärille kysyäksemme jos annostusta voisi pienentään vielä toistaiseksi. Aamuyöstä Elias olikin onneksi vääntänyt ihan jättimäisen paketin vaippaansa. :) Soitimme lastenklinikalle aamulla vielä kuitenkin uudestaan ja tosiaan päätimme vähentää tuota annostusta vielä toistaiseksi.

Ravintolisien lisäksi saimme ohjeeksi vaihtaa Eliaksen haavaan laastari ja sellainen suoja-aineliina joka toinen päivä. Haavaa tulee myös suihkutella joka toinen päivä ja mahdollisesti antaa hieman ilmahoitoja. Keskuslaskimokatetrin poistosta aiheutunut haava oli erittäin hyvännäköinen kotiutumispäivänä, joten sille ei tarvitse tehdä enää mitään.

Jaahas, oliskohan tässä nyt kaikki mainittu. :)

Otteita lääkärinlausunnosta
"Sairauden tärkeysjärjestyksessä

1. Gastroskiisi
2. pieni syntymäpiano 1580 g
3. ennenaikaisuus rv 34+0
4. sikiön hidas painon kehitys

Hoito ja kuntoutussuunnitelma

• Kirurginen seuranta, haavan hoito jatkuvat erillisen suunnitelman mukaisesti
• neurologinen seuranta erillisen suunnitelman mukaisesti
• ravitsemksena jatkuu a) syntymäpainon b) kasvuhäiriön c) gastroskiisn d) postoperatiivisen tilanteen ja haavainfektion vuoksi joko BMF-vahvistettu rintamaito tai Premilon -maito ainakin 4,5 kg painoon asti. Painonnousua ja ravitsemusta seurataan laboratoriokokein ja punnituksin.
• rautalisä jatkuu syntymäpainon perusteella noin vuoden ikään ja keskostipat jatkuvat joidenkin kuukausien ajan ravitsemustilanteesta riippuen"

Eli ihan täysin terveen papereita ei vielä ole saatu. :) Eikä siis missään tapauksessa vielä oletettukaan saavamme. Seuraava kontrolliaika onkin meillä jo heti huomenna (ma 27.6.), jolloin tarkastetaan haava, otetaan labrat ja mitataan paino ja pituus.

Haava
Juhannuspäivänä eli lauantaina oli taas haavan suihkuttelun ja laastarivaihdon aika. Kaksi päivää aiemmin kaikki onnistui hienosti ja haava näytti erinomaisen hyvältä. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan enää ollut. Haavan oikea reuna näytti yhtäkkiä ihan hirvittävän turvonnelta, laastarin läpi oli tullut eritettä ja haavan ympärys näytti punoittavan. Selviä tulehtumisen merkkejä oli siis jälleen havaittavissa. Emme uskaltaneet tehdä haava-alueelle mitään vaan soitimme taas jälleen kerran välittömästi osastolle. Tuttu hoitaja kehoittikin heti puhelimen toisessa päässä meitä hakeutumaan heti samaisena päivänä vielä päivystykseen. Siltä istumalta sitten päivystykseen lähdettiinkin. Minä mietin tietysti heti, että kauanhan tässä kotona saatiinkin olla, sillä olin ihan varma, että Elias joutuu takaisin osastolle antibioottikuurille.

Päivystyksessä ei onneksemme ollut lainkaan jonoa. Lastenlääkäri ja hoitaja tarkastivat haavan ja olivat kyllä meidän kanssa samaa mieltä, että kaikki ei ollut ihan kunnossa. Turvonnut kohta näytti lähinnä siltä, että siihen on kasvanut joko jokin mätäpaise tai sitten sieltä pullottaa suolet, joiden päällä on vain todella ohut kerros ihoa. Lastenlääkäri tilasi labrakokeet meitä varten ja pyysi kirurgia tulemaan vielä katsomaan haavaa. Kirurgi saapui nopeasti paikalle ja määräsi meidät ultraan. Hetken päästä olimmekin jo ultraäänitutkimus huoneessa, jossa vuorostaan Elias pääsi mahaultraan äidin sijasta. :) Tilanne oli jokseenkin huvittava, sillä raskauden aikana minä olin jatkuvasti ultrattavana ja nyt siinä jättimäisellä tutkimuspöydällä makoilikin pieni punkeromme. Se oli kyllä ehdottomasti sellainen Kodak -hetki, mutta en siinä tilanteessa kehdannut kaivaa kännykkäkameraani esille kuin mikäkin kiinalainen tursiti. :) Ja takaisin asiaan, eli ultrasta kävi ilmi, että paisunut kohta oli Eliaksen suolet, jotka ovat pullahtaneet tyrämaisesti pintaan. Hyvä uutinen sikäli, että tulehduksesta ei ollut kyse, mutta huono uutinen oli se, että Eliaksella on nyt sitten napatyrä. Noin sentin tai alle sentin halkasijaltaan olevat tyrät voivat olla sellaisia, että ne korjaantuvat itsestään eli häviävät ajan mittaan pois. Meidän tapauksessa kirurgi kuitenkin sanoi, että kyseessä niin iso tyrä, että tuo ei tuosta itsekseen parane. Näin ollen Elias joutuu jossain vaiheessa tyräleikkaukseen. Ajankohdasta ei tietenkään tässä vaiheessa ole vielä mitään tietoa, mutta tilannetta seurataan ja sitten kun on sen aika niin leikkauksesta sovitaan. Käsittääkseni siihen voi mennä parikin vuotta eli ei siis ihan lähitulevaisuudessa. Muuten verikokeet olivat puhtaat eli tulehdusarvot olivat kunnossa eikä antibiootteja tarvinnut aloittaa uudestaan.

Syöminen

Eliaksen nälkäkatse. Silmät avautuu
jalkapallon kokoisiksi ja tuttia ei meinaa
suusta saada pois niin kovan imun takia. :)

BMF annostuksen pienentämisen jälkeen Elias ei ole paljoa ns. tuttipulloon sylkenyt. :) Maitoa on ryypätty enemmän kuin alkuviikkoina viikon aikana yhteensä. Kotiutumispäivänä annoskoko oli 65 ml ja nyt olemme annostelleet pulloihin jo 75 ml. Tosin tämäkään ei tunnu aina riittävän, sillä useamman kerran Elias on jäänyt itkemään nälkäänsä, joten olemme antaneet lisää ruokaa. Parhaimmillaan hän veteleekin jo 90 -100:n millin annoksia. :) Nokkista ollaan jouduttu keskimäärin pari kertaa päivässä käyttämään, mutta ei läheskään enää joka ruoalla. Täytyykin maanantaina kontrollissa tiedustella, että koskahan nenämahaletkusta uskaltaa luopua tai mitä se vaatii, että päästäisiin siitä eroon.

Ruokahalun kasvaessa on myös rintaruokintakin maistunut Eliakselle aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ollaan tissitelty joka päivä ja paljon pidempiä jaksoja kerrallaan. Aiemmin ongelmana oli joko se, että Elias nukahti rinnalle heti tai sitten hän muuttui hyvin levottomaksi kun ei saanut rinnasta mitään imettyä. Nyt imetyshetket ovat olleet rauhallisia ja olen todistetusti kuullut Eliaksen nielevän rinnasta saatua maitoa. :) Kotona en tietenkään pysty mittaamaan, kuinka paljon hän rinnasta saa maitoa, mutta ainakin olen nyt huomattavasti luottavaisempi asian suhteen. Tosin olen pyöritellyt todella paljon mielessäni tätä imetys asiaa ja olen tullut siihen päätökseen, että minun on turha ottaa tuollaisesta asiasta ylimääräisiä paineita itselleni. Elias on syönyt jo yli kuukauden ajan äidinmaitoa, joka on jo itsessään hyvä asia ja pakkasessa sitä maitoa on varmasti vielä toiseksi kuukaudeksi. Uskon vakaasti, että on varmasti paljon vauvoja, joilla ei ole lainkaan ollut mahdollisuutta saada äidinmaito vaan ovat kasvaneet korvikkeella ja heistäkin on varmasti tullut täysin terveitä lapsia. Koen, että minulla on ollut aika paljon muitakin huolia tässä viime aikoina, joten jos Elias ei rinnalle opi, niin sitten hän ei opi! Minä menen hänen ehdoilla ja mikään pullorumba ei minua juurikaan rasita.

Muuta höpinää
Muuten päivät ovat varmaan menneet hyvin pitkälti samalla tavalla kuin jokaisessa tavallisessa vauvaperheessä. :) Ollaan ulkoiltu, käyty kyläilemässä, seurusteltu perheen kesken aina kun Elias on jaksanut olla hereillä ja heräilty öisin niin kuin vauva-arkeen vahvasi kuuluukin. Sairaalarytmi on iskostunut Eliakselle jo hyvin vahvasti, joten kolmen tunnin rytmeissä ollaan edelleen elelty. Ja hyvänä puolena tietysti pulloruokinnassa on se, että myös mieheni on voinut olla öisin avuksi syöttämällä Eliasta minun puolestani. En kiellä, etteikö yöheräämiset väsyttäisi, mutta en missään tapauksessa valita asiasta. :) Näitä hetkiä olen palavasti odotellut ja vihdoinkin olemme saaneet poikamme kotiin!!! <3

Rentoa chillailua kotosalla. :)