Kuukauden vanha Elias

Tämä päivä on ollut monestakin eri syystä merkittävä sekä Eliakselle että meille vanhemmille. Ensinnäkin Elias on tänään tasan kuukauden vanha ja kuten viime kerralla kirjoitin niin tämä päivä oli hyvin pitkälti ratkaiseva päivä meidän kotiutuksen suhteen.

Verikokeet
Aamulla Eliaksesta otettiin verikokeet. Kaikki tulokset näyttivät olevan kunnossa, sillä niistä ei tullut mitään erikoismainintaa. En muista, mitä kaikkea häneltä tällä kertaa testattiin, mutta tulehdusarvot olivat ainakin kunnossa.

Haava
Haava näytti tänään erinomaiselta, joten antibiootit voitiin lopettaa.

Neurologin konsultaatio
Tämä onkin sellainen aihe, josta en ole aiemmin blogissani kirjoittanut. Tämä ei siis liity mitenkään gastroskiisiin vaan tämä on täysin oma lukunsa. Eliaksen syntymän jälkeen hänelle tehtiin monenmoisia tutkimuksia ja testejä. Keskoisuutensa takia hänelle tehtiin muun muassa ultraäänitutkimus aivoista. Tutkimuksessa löytyi kaksi kystaa. Kysta on nestemmäinen rakkula, joka voi periaatteessa olla missä vaan ihmisen elimistössä, mutta meidän Eliaksella tällaisia löytyi aivoista (lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kysta). Toinen kystista oli täysin harmiton, melko pieni ja sellaisella alueessa, jossa siitä ei ole mitään haittaa. Mutta toinen kysta (rakkula) on valitettavasti sellaisilla hermoraidoilla aivoissa, josta voi joskus mahdollisesti olla haittaa. Eli jos kyseinen kysta alkaa kasvaa tai puhkeaa niin tämä voi vaikuttaa Eliaksen motoriikkaan hieman jäykistävällä tavalla. Lääkäri kuitenkin sanoin, että tätä jäykkyyttä on mahdollisuus sitten tarvittaessa kunoutuksella lieventää / parantaa. Periaatteessa kysta voidaan leikata jos se on sellaisessa paikassa, että se ei ole muuten riskialtista. Eliaksen kysta on kuitenkin aivojen hermoradoissa, joten en tiedä voiko sitä sieltä leikata. Siitä ei ollut lääkärin kanssa puhetta, sillä vielä tässä vaiheessa löydös ei aiheuta mitään toimenpiteitä, mutta vaatii toki erikoisseurantaa.

Kuulimme tästä ultraäänitutkimuksen tuloksesta Eliaksen enismmäisellä viikolla. Olimme tällöin mieheni kanssa niin huolesta kankeana pelkän gastroskiisin takia, ettei meillä enää ollut voimia huolehtia sen kummemmin tästä uutisesta. Tottakai uutinen on valtavan pelottava enkä edes uskalla ajatella, kuinka jaksaisin käydä sen läpi jos kysta alkaisi kasvaa. Mutta en saa antaa pelolle nyt valtaa. En voi elää päivästä toiseen ajatellen, että "entäs jos, entäs jos". Minä, mieheni eikä lääkärit pysty nyt asialle tekemään mitään, joten olemme mieheni kanssa päättäneet, että pidämme asian toki mielessä mutta pyrimme huolestumaan asiasta vasta kun siihen on aihetta. Kystiin liittyy monesti kromosipoikkeamia, joten onneksi teimme lapsivesitutkimuksen jo raskausaikana, jolloin kromosomipoikkeavuudet suljettiin pois.

Tässä ei ollut vielä ihan kaikki... Yhtenä kesäkuisena aamuna kun soitin osastolle kysyäkseni Eliaksen vointia niin sain kuulla, että hän oli aamuhoitojen jälkeen säpsähdellyt epämääräisesti. Tämän seurauksena Elias joutui yhdeksi päiväksi EEG-käyrään eli aivokäyrään seurantaan. Se oli hirvittävä puhelu, ei tuollaista osaa odottaa, joten hädin tuskin jaksoin taas palaa kurkussani pitää puhelun loppuun... Osaatte ehkä kuvitella, mitä sen jälkeen äidille käy. Kyyneleet taas virtas vaikka yritin kovasti itseäni pitää kasassa. Meillä oli juuri sinä aamu mieheni veli ja hänen avovaimonsa käymässä, joten en halunnut hysteriallani huolestuttaa myös heitä. :) Rauhoituin kuitenkin heti kun pääsin Eliaksen luokse (sylihoito toimii molempiin suuntiin, Elias rauhoittuu meidän sylissä ja me rauhoitumme hänen lähellä :)). Onneksemme kyseisen vuorokauden seurannan aikana ei löytynyt mitään poikkeavaa, joten olemme antaneet asian olla...ainakin toistaiseksi.

Elias on kovin pieni ja hän on syntynyt kuusi viikkoa etuajassa, säpsähtelyt voivat johtua mm. siitä tai sitten siitä, että suolenmutkissa kulkee ilmaa/muuta tavaraa, joka tuntuu ikävältä ja aiheuttaa säpsähtelyä epämukavan tunteen takia?! En tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan vielä. Sydämestäni toivon, että se johtuu jostain tuollaisesta syystä eikä mistään vakavasta. Näin nuorilla vauvoilla ei juurikaan voida vielä oikein huomata kovin erityisiä käyttäytymishäiriöitä, niiden havaitsemiseen vaaditaan aikaa ja monesti kehityshäiriöt ja poikkeavuuden huomataan vasta puolen vuoden iässä ja siitä eteenpäin. Ihan kamalan pelottavaa, mutta meidän on keskityttävä nyt tähän hetkeen....

Näistä syistä siis neurologi halusi tavata vielä meidät tänään ja tehdä Eliakselle muutamia testejä. Elias oli kovin unelias tapaamisen aikana, mutta suoriutui testeistä hyvin. Käsillä tarttui hienosta sormeen, jalkapohjia painellessa varpaat kääntyi sisäänpäin kuten kuuluukin, astui hienosti jalallaan alustalle seisoma asennossa, refleksit toimi mainiosti jaloissa ja  käsissä ja silmät tarkkailivat mielenkiinnolla neurologin heiluttamaa lätkää jossa oli paksuja mustavalkoisia raitoja. Lisäksi neurologisia poikkeavuuksia seurataan näin varhaisessa vaiheessa vertaamalla päänympäryksen kehitystä suhteessa muuhun kasvuun. Tähän mennessä Eliaksen kasvu on ollut tasaista. Näin ollen neurologi oli tyytyväinen tähän hetkiseen tilanteeseen, mutta muistutti kuitenkin, että tässä vaiheessa on vaikea sanoa vielä mistään mitään. Tilannetta seurataan ja meillä tulee olemaan säännöllisesti kontrolleja myös tämän asian tiimoilta. Kutsu ensimmäiseen kontrolliin tulee postissa ja se tulee olemaan luultavasti kolmen kuukauden iässä.

Päivän lopputulos

Olkapäässä oleva katetri, joka
kulkee ihon alta suoraan keskuslaskimoon

Jaahas, tulimme kaikkien mahdollisten kokeiden jälkeen siihen pisteeseen, että Eliaksella ei ole enää sinänsä tarvetta olla sairaalassa. Kotiin tie käy heti kun häneltä poistettaisiin CVK eli keskuslaskimokatetri. Tämä on siis hänen olkapäähän sijoitettu katetri, josta hänelle on laitettu mm. antibiootteja, muita lääkkeitä ja lisäravintoaineita. Katetri vaatii leikkaussalioperaation, joten meille ei aluksi uskallettu luvata aikaa tähän toimenpiteeseen vielä pariin päivään. Kuitenkin kahdentoista aikaan tuli ilmoitus, että saisimme sittenkin mahdutettua operaatiomme leikkaussalin aikatauluihin, mutta se selviää lopullisesti vasta kolmelta. Kahdentoista jälkeen Elias ei kuitenkaan saanut enää syödä mitään. Katetrin poisto toteutetaan joko nukutuksella tai paikallispuudutuksella. Nukutuksen jälkeen vauvan tulee olla 18 tuntia teholla seurannassa, jonka jälkeen voi taas siirtyä vuodeosastolle takaisin. Kolmelta meille sitten tuli lopullinen ilmoitus, että aikaa löytyy ja Elias pääsee heti tänään katetrin poistoon. :) Alkuperäinen suunnitelma oli, että hänelle tehdään nukutus, mutta myöhemmin selvisikin että toimenpide tehtiin paikallispuudutuksella, joka tarkoittaa sitä, että teholle ei enää tarvinnut palata.

Toimenpiteen jälkeen pupuseni oli kovin väsynyt ja hädin tuskin jaksoi yhdeksän ruoalle herätä, mutta nyt hän siellä levollisesti sairaalassa makoilee eikä ymmärräkään vielä, mikä häntä huomenna odottaa. Ensimmäinen yö IKI OMASSA sängyssä. :) Tästä se sitten alkaa....

Viimeistä yötä viedään. :)

Odotamme rakas sinua! <3