Ajattelin tulla päivittää blogia vaikkei tässä nyt ole viikon aikana juuri mitään ihmeellistä tapahtunut. Lähinnä viime viikko on pyhitetty minun jo valmiiksi kärsivällisen luonteeni jalostamiseen entistä kärsivällisemmäksi. :)
Viime torstainahan tilanne jäi siihen kun lääkäri kävi toteamassa, että vauvaa ei ole syytä vielä leikata vaikka painoarvioo ei enää saada luotettavasti ja viimeisimmästä ultrasta ei saatu minkäänlaista painoarviomerkintää papereihin. Koko ultrasta jäi jälkeenpäin kyllä todella erikoinen fiilis ja meille (minulle ja miehelleni) nousi siitä paljon kysymyksiä mieleen.. Kuten, miten tästä eteenpäin tehdään painoarviot, miten sektiopäätös tehdään jos kerta kasvua ei voida enää arvioida, oliko torstain ultra pätevä vai tehdäänkö minulle uudestaa pian uusi ultra, mikä on lääkäreiden suunnitelma meidän varalle tästä eteenpäin ja koska ylipäätään tapaan lääkärit seuraavan kerran?!?! Ilmoitimme toki kätilöille mieheni kanssa, että meillä olisi toivomuksena tavata lääkäri lähipäivinä, jotta voisimme selvittää muutamia asioita ja kysellä tarkempia tietoja meidän suunnitelmasta. Päivät kuluivat eikä lääkärit käyneet tapaamassa minua. Sunnuntaina pyysimme sitten kätilöä, että hän kirjaisi meidän toiveen meidän papereihin, joita lääkäri lukee joka aamu. Kätilö kirjasikin toiveemme ja kuulemma vielä tummenetulla fontilla. :)
Tuli maanantai ja osastolääkäri oli paikalla.. Odotin ihan koko päivän häntä. Ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Jossain välissä kuitenkin huonekaverini luona kävi lääkäri pikaisesti, jolloin samalla lääkäri vain mainitsi ohimennen, että huomenna (eli tiistaina) minut ultrattaisiin. Samaa sanoi päivystävä lääkäri illalla kun meidän pikkuisella laski taas sykkeet ja päivystävä lääkäri hälyytettiin paikalle. Sykenotkahduksen jälkeen poika oli tosin niin apaattinen hetken aikaa, että minut päätettiin ultrata varmuudeksi. Sovittiin kuitenkin, ettei lääkäri katso rakenteita sillä niitä oli tarkoitus katsoa vasta tiistana, vaan tarkoituksena oli katsoa vain pikaisesti lapsiveden tilanne ja tarkistaa että vauva liikkuu. Lapsiveden tila oli edelleen sama kuin viime ultrassa ja vauva ei tosiaan liikkunut. Yritimme kovasti häntä herätellä, mutta ei poika halunnut siellä temmeltää vaikka kovin liikkuvaa sorttia tavallisesti onkin. Rintakehän liikkeet näkyivät kuitenkin selvästi, joka siis tarkoitti sitä, että vauva harjoittelee hengittämistä. Minut siirrettiin toki tämän jälkeen taas tarkkailuhuoneeseen seurantaan, että poika lähtee vilkastuu siitä. Olimme mieheni kanssa aiemminkin huomanneet, että jokaisen sykemontun jälkeen vauva on hetken aikaa liikkumatta, mutta tällä kertaa tokeneminen kesti huomattavasti kauemmin. Niin kauan, että ehdin jo huolestua. Jossain vaiheessa hän onneksi sitten tokeni ja joka iltainen futisjumppa alkoi taas. :)
Tiistai tuli ja tiistai meni, eikä lääkäriä näkynyt. Jossain välissä päivää kätilö kävi kertomassa, että ultraa ei tehdä, koska se tehtiin edellisenä päivänä. Vaikka nimenomaan oli puhetta maanantaina, että nyt ei tehdä niitä rakennemittauksia, koska tiistaina oli tarkoitus tehdä ne... Olin siis taas päivystänyt huoneessani ihan turhaan koko päivän ja petyin taas vaihteeksi kun mitään ei tapahtunutkaan.
Tänään eli keskiviikkona aamukätilö kävi kertomassa, että meidän tapaus otetaan taas esille lääkäreiden aamupalaverissa. Tällä kertaa ei päätetty enää sektiosta vaan lähinnä siitä, että pitäisikö jollain konstilla vielä yrittää saada lapsivesipunktio, jotta voitaisiin mitata jälleen EPO-hormonin määrää. Ilmeisesti juurikin noiden apaattisten hetkien takia, jotka tulevat sykemonttujen jälkeen. Tiesin kuitenkin, ettei sitä punkitota päätetä tehdä, sillä lapsivettä ei enää juurikaan ole ja pääasiassa on että sydänkäyrät ovat täydellisiä. Näiden tietojen perusteella, jopa minä pystyin tekemään johtopäätöksen siitä, että lapsivesipunktiota ei oteta ja voidaan olettaa vauvan voivan yleisesti ottaen hyvin. Punktiosta puheenollen... Palatakseni vielä niihin keuhkojen kypsyyteen. Lääkärit epäilevät, että näyte ei voinut olla luotettava nimenomaan tuon gastroskiisin takia. Suolen oleminen vapaana siellä lapsivedessä katsotaan vääristävän näytettä.
Aamukäyrillä maatessani yllätyksekseni huoneeseen astui vihdoinkin kätilö + kauan odotettu osastolääkäri sekä toinen lääkäri. Palaverissa päätettiin tehdä meidän tapaukselle: EI MITÄÄN!! :) Kuten arvelinkin. Eli päivä kerrallaan mennään edelleen. Vauvan reisiluu ja päänympärys oli kuulemma kasvaneet hyvin viime ultran mukaan, joten voimme tästä olettaa että vauva kasvaa. Sain myös tietää, että viime torstaina tehty ultra oli ihan pätevä vaikkei mitään painoarviota saatukaan, joten seuraavan kerran kasvua katsotaan kymmenen päivän päästä siitä. Tämä tarkoittaa, että seuraava ultra olisi ensi viikon maanantaina. Tieto helpotti taas hieman kun on jokin kiinnekohta, jota odottaa. :)
Osastolääkäri kuten myös moni kätilökin ovat kovasti viime aikoina pohtineet onnekseni minun omaa henkistä hyvinvointiani ja siksipä sainkin tänään luvan lähteä taas kunnon iltalomille lähes kahden viikon tauon jälkeen!!!!! Ehtona tietysti, että otan nitrosuihkeeni mukaan. (En tainnut muistaa viimeksi kirjoittaa, että joudun nykyään ottaa ison supistuksen aikaan nitrosuihkeen suuhuni, joka laukaisee supistuksen. Supistus saattaa jäädä nykyisin päälle eli kestää yli 2-3 minuuttia, jolloin tarvitsen tuon nopeasti vaikuttavan nitrosuihkeen avuksi.) Ja takaisin pitäisi tulla välittömästi jos supistuksia alkaisi tulla säännöllisesti. Olin taas jälleen onnesta ihan sekaisin. :) Ulkona upea kesäinen keli ja kunnon iltaloma piristi kyllä enemmän kuin paljon!!! :) On myöskin mukava tietää, että kyllä ne lääkäritkin joskus miettii myös äidin hyvinvointia, ei pelkästään vauvan. :)
Tiedustelin lääkäriltä myös jonkinnäköistä takarajaa, milloin sektio tehtäisiin viimeistään tai mihin asti minun ja pojan halutaan olevan yhdessä koossa. Takarajana pidetään raskausviikkoa 40 eli meidän tapauksessa 1.7.2011. :) Eli ymmärtääkseni yliaikaa ei sentään tarvitse olla päivääkään. :) Lääkäri kuitenkin sanoi, että sektio tehdään yleensä viimeistään viikolla 39 ja muistutti vielä, että gastroskiisilapset lähtevät itse syntymään monesti ennenaikaisesti. Oli miten oli, niin minusta alkaa tuntua, että loppujen lopuksi tässä käy niin että poika itse päättää tulla tähän maailmaan ennen kuin lääkärit saavat sektiopäivämäärää päätettyä. :) Näin ollen nyt on parasta asennoitua vaan olemaan täällä sinne heinäkuun ensimmäiseen päivään asti eli enää 50 päivää. Enkä pistä toivoani enää kertaakaan lääkäreiden palaveriin kiinni, jotten joutuisi pettymään kerta toisensa jälkeen. Tilanne on nyt vaan hyväksyttävä, että laskettuaika on heinäkuussa ja odotan sinnikkään hattaramasumme syntymää nyt vaan sairaalassa enkä kotona, kuten tavallisessa tapauksessa odottaisin. Poikamme on tosiaan niin valtavan sinnikäs, että vaikka häntä kovasti supistuksilla vaivataan ja rasitetaan ja gastroskiisin takia hän ei pääse kasvamaankaan ihan normaalisti eikä vettäkään hänelle ole suotu, niin hän tahtoo omassa yksiössään vielä olla ja joka kerta hänen vahva sydämensä hienosti itsensä korjaa jottei leikkaukseen tarvisi mennä. :) Asia on päivän selvää, mahassani kasvaa voimakastahtoinen poika, joka haluaa valmistautua täysillä tuleviin koitoksiin!!! <3
Mitähän mä oon taas höpötellyt tänne, kun mitään ei pitänyt olla tapahtunut. :)
No sulla on ainakin ns. lehmän hermot. Itse olisin saanut jo aika monta hysteeristä kohtausta. Pitänee yrittää pysytellä taas kaukana siitä putiikista siellä.. ens tiistaina taas.
VastaaPoistaEi oo vielä tullu tarvetta lähteä sinne, vaikka yleensä kun jotain kivaa suunnittelee se menee myttyyn. Jonkusen tunnin päästä ois laivalle lähtö. Iloisesti on sellanen turvotus, että mulla on vaan sandaalit joissa voin kävellä, eli toivotaan ettei ala satamaan vettä.
Jaksamista sinne sulle ja voimakastahtoselle pikkuselle, mä nautin vapaudesta ja jättiläinen kasvaa kasvamistaan. Kaihoisasti katselen 38 koon mammahousuja, joista siirryin onneksi vielä hiukan tilaviin 44 kokosiin. Kuullu nyt aika usein että on jumalattoman iso maha täällä.
Kitta: Joo, en missän nimessä suosittele tänne tuloa, jollei vauva kaipaa selkeästi jatkuvaa seurantaa. :) Täältä ei meinaa pääse kirveelläkään sitten pois. :) Ja onneksi sinulla ei ole ollut tarvetta osastolle tuloon ja toivottavasti ei ennen synnytystä tulekaan. Tietysti teillä muutenkin se olisi niin paljon vaikeampaa kun teillä on pikkuisia kotona, joista tarvii huolehtia koko ajan. Me ollaankin monesti miehen kanssa mietitty, että mikä onni onkaan, että kyseessä on nimenomaan esikoinen, koska muuten täällä oleskelu olisi tuhat kertaa vaikeampaa minulle eikä mieskään pääsisi samalla tavalla vierailemaan luonani.
VastaaPoistaHassua, että minulle huomautellaan koko ajan, että masusi on niin pieni ja lääkärikin tiedustelee tasaisin välein, että syönkö lainkaan.. Ja teillä taas masu kasvaa ja niin kyllä hienosti poikakin!! Mutta mieluummin niin päin, eli pääasia että teidän vauva kasvaa siellä. Siitä on varmasti etua leikkauksesta palautumiseen.
Viettäkää rentouttava laivareissu ja toivotaan tosiaan, että sandaaleissa pärjäät. :)
Ihana kirjoitus Lilia, teidän poikanne on todellinen taistelija. Ja niin on äitinsäkin! :) On varmasti älyttömän raskasta olla sairaalassa jatkuvasti, kiva että pääsit vähän tuulettumaan iltalomille..
VastaaPoistaHienoa että poju kasvaa kuitenkin eikä punktiota tarvinnut tehdä! Mulla oli myös aika pieni vatsa vielä juuri ennen synnytystä. Tuosta yliaikaisuudesta kun kysyin aikoinani niin lääkäri vain nauroi ja sanoi että Ei se kuule yli mene.. :D Eikä mennytkään.
Tosi paljon voimia taas siellä oloon, kiva että pidät meidät ajan tasalla!
Regina: En oikein ymmärrä, mihin tämän tekstin kommentit ovat kadonneet, mutta ehdin onneksi lukea ihanaisen viestisi. :)
VastaaPoistaJuu, mä oon yrittänyt hieman tehdä research työtä lueskelemalla kaikkia mahdollisia gastroskiisikekusteluja sun muita kokemuksia, että koska gastroskiisilapset ovat suunnilleen lähteneet syntymään.. Ja ainoastaan yhden tapauksen olen tällä hetkellä löytänyt, joka olisi laskettunapäivänä syntynyt, muut ovat lähteneet syntymään viikoilla 33 - 37. Pääasiassa kuitenkin viikoilla 35 - 37.
Meidän tapauksessa tietysti supistukset loppuvat nyt ja sitten lastenlääkäri haluaa että vauva kasvaa ja synnytys käynnistetäänkin vasta viikolla 43+0. :D Noh, toivottavasti ei sentään, sitä en varmaan enää kestäisi. :)
Hehe mitähän Bloggeri sekoilee...
VastaaPoistaAivan! Mikäköhän siinä onkin että synnytys käynnistyy aina aikaisemmin gastroskiisitapauksissa... Mulla oli myös vihreää lapsivettä kun kalvot puhkottiin eli selvä stressitila vauvalla.. Ehkä ihan hyvä vaan että syntyvät hiukan aikasemmin (ei tietenkään liian aikasin) kun olen lukemani perusteella ymmärtänyt että varsinkin tuossa loppuvaiheessa tapahtuu eniten sitä suolen paksuuntumista..
Juu viikolla 43, huhhuh! :D :D :D
Hööh, täältä on hävinny tekstiä.
VastaaPoistaLilli, miltä liikkeet tuntuu kun lapsivettä on olematon määrä? Sulla ei tietysti ole mitään vertailukohdetta ja mullakin aina lapsiveden määrä on ollut normaali. Nyt vaan tuntuu et sitäkin ois triplaten, olo on kun valaalla kerrassaan.
Kitta: Mä harmittelin ihan samaa, että johonkin ne aiemmat kommentit ovat vaan kadonneet. :(
VastaaPoistaLääkärithän puhuu, että silloin kun lapsivettä on vähän, niin lapsi ei pysty liikkumaan niin paljon... Mutta ehkä he tarkoittavat nimenomaan pyörimistä ja asentojen vaihtoa, sillä meidän vauva liikkuu ihan hirveästi muuten. Vauvahan ei ole pyörinyt tuolla juuri ollenkaan, mutta jalat, pylly ja kädet työntyy ihan koko ajan johonkin väliin. Minulla ei tosiaan ole mitään aiempaa vertailukohtaa, mutta liikkeet tuntuvat aivan järkyttävin kovilta. Minusta tuntuu, että poika oikeasti tahtosi jalat edellä tulla ulos välillä. :) Minulla on myöskin todella vähän omia vatsapeitteitä niin sanotusti, joten välillä tuntuu, että mun ja pojan välissä ei olisi juuri mitään. Tunnen hänen jalkapohjan hyvin selvästi myös silloin kun hän ei liiku, vaan pystyn sormikopelolla löytämään sen välittömästi vatsan sivusta. Lisäksi poika yleensä reagoi heti kun kosken siihen jalkaan tai selkärankaan (joka on siis vatsan toisella puolella). Jos hän tosin nukkuu, niin ei hän minun kosketukseen jääräpäisyyttään halua herätä, mutta hiukan aina vähän liikahtaa. :)
Ultrasta näkee ihan selvästi, että meillä on tuota lapsivettä ihan pienen pieni lätäkkö pojan niskan takana ja toinen saman kokoinen lätäkkö pyllyn vieressä, muuten ei oo vettä näkynyt.
Mä luulen, että sulla on varmaan sitä lapsivettä tosiaan tosi tosi paljon jos kerta masukin on niin valtava, koska vauva on kuitenkin ihan normaalin kokoinen. Ei varmaan ainakaan hirveän paljoa tavallista suurempi pitäisi olla.
Meillä on taas maanantaina kaiken järjen mukaan se ultra, niin näkee olisko sitä lapsivettä lisääntynyt yhtään minulle.. Ja eikös teillä ole kans kotrolli jo tiistaina. :) Toivottavasti masuasukkinne on kasvanut taas hienosti lisää vaan. :)
Joo, tiistaina on. Pitää tulla yksin, yllättäen miehelle just sillo oli lyöty pidempi vuoro, vaikka tavallisesti oiskii päässy jo töistä. Vähän v-mäistä alkaa kyllä suhaa yksin noilla julkisilla. Noh, ei jaksa välittää (oikeen enään mistään). Nyt näyttäs olevan se tasan 50 päivää jälellä. Oon aika kypsä tähän kun ei saa edes nukuttua.
VastaaPoistaKitta: No voi harmi, ettei sun mies pääse mukaan tai joudut tulemaan julkisilla. :( Miksi et saa nukuttua enää? Supistelujen vai muiden oireiden takia? Juu, teillä 50 päivää ja meillä 46. :) Ei siis kovin paljoa enää, onneksi!!
VastaaPoistaKipuilee vaan iltasin/öisin kaikkialle niin hirveästi, välistä tuntuu ettei saa happea. Niin ja tietysti ajatukset myllertää aikamoisia kierroksia. En vaan jaksa tajuta miten tulevasta selviää ja ainoa tapa käsitellä mitään on musta huumori ja äärimmäisiin viety sarkasmi.
VastaaPoistaNyt vähään aikaan ei oo tullu sellasia kovia supistuksia ja vauva pyörii yhä, on useasti poikittain ja sillon ei voi olla kylellään ja alkaa painaa jo selällään sen verran että sattuu kaikkialle, tais sitten jumpataan ottaen tukea selkärangasta.
Naapurit luulee kai että meillä on perheväkivaltaa..
Muuten, neuvola/ultrassa ovaty sitä mieltä, että lapsiveden määrä on ihn normaali. Ei vaan muistu mieleen että viimeeksi ois ollu näin iso ja hankala..