Yli viikko on taas kulunut kun viimeksi tänne kirjoittelin... Taas yksi yhteinen viikko poikamme kanssa onnellisesti, yhdessä koossa. :)
Viime viikon loppupuoli oli todella rauhallinen. Sykkeet pysyttelivät korkealla ja pääsin sunnuntaina eli vappupäivänä jopa lomille moneksi tunniksi. Olin NIIIN yllättynyt lomille pääsystä, ettei mitään rajaa. :) se oli minulle suorastaan juhlaa!! Minulla on käynyt myöskin paljon ihania ja rakkaita vieraita täällä, joten aikakin on mennyt mukavasti etiäpäin. :) kyllä se vaan niin on, että ihmisellä on uskomaton taito sopeutua erilaisiin ympäristöihin. Voisin melkein väittää, että näin kolmen viikon jälkeen kotiin muuttaminen takaisin vaatisin oman sopeutumisajan myös.
Viime maanantaina minulle tehtiin ultra, jossa katsottiin lapsiveden määrää. Kaksi pienen pientä lätäkköä löytyi ja afi-mitaksi saatiin 4 (viitearvot 5-20). Lapsivettä on siis normaalia huomattavasti vähemmän. Virtaukset napanuorassa ovat kuitenkin hyvät, eli napanuora toimii tarvittavalla tavalla (lapsiveden määrä voi siis vaikuttaa nimenomaan noihin virtauksiin).
Maanantai yöllä minulla itselläni alkoi aivan sietämätön vatsakipu alavatsan oikealla puolella. Sattui niin järjettömällä tavalla, että olin 1000 prosenttisen varma, että minulla puhkesi umpisuolen tulehdus. En pystynyt kävelemään enkä voinut maata kuin yhdessä tietysssä asennossa selälläni. Ja raskaana ollessa selällään suoraan makaaminen on tunnetustikin huono vaihtoehto. ensinnäkin se ei ole vauvalle hyväksi ja minun ristiselkä sai kokea kovia myös. Yöstä kuitenkin selvisin ja aamulla kipu oli siirtynyt oikeaan kylkeen ja ylävatsaan. Siinä vaiheessa en enää pystynyt hengittämään kunnolla. Sain toki kipuuni särkylääkettä ja mulle tilattiin kaikennäköisiä labratesteja. Kaikki näytteet olivat täysin puhtaat eli ei umpisuolen tulehdusta. :) inhottavinta tietysti oli kun ei taaskaan tiennyt, mistä on kyse. Keskiviikko aamulla ei ollut kuitenkaan enää särkyjä lainkaan! Ihan kuin koko vatsakipua olisi koskaan ollutkaan. :) Asian tutkiminen jätettiin siihen ja eipä sen jälkeen oo särky enää vaivannutkaan.
eilen olikin taas samanlainen päivä kuin sairaalaan tullessani. Eli päivän aikana oli piirtynyt käyrille kaksi megasupistusta, joiden seurauksena sykkeet laskivat jopa 50:een eivätkä meinanneet enää millään palautua. Ensimmäinen notkahdus oli about 8min pitkä ja iltakäyrillä toinen notkahdus kesti ehkä hitusen vähemmän. Noh, sehän tarkoitti vaan yhtä asiaa. Minut siirrettiin tarkkauluhuoneeseen 100 prosenttiseen seurantaan (eli olin koko yön laitteissa kiinni), minulle laitettiin taas tippa ja sairaalan leikkauspaita varmuudeksi päälle. Taas siis odoteltiin, että leikkaukseen lähdetään minä hetkenä hyvänsä. Yöllä tuli pari notkahdusta myös, mutta ne olivat pienempiä eli noin 6min pituisia. Supistuksia lukuunottamatta vauva sydänkäyrä on parhaimmistoa. Varmaan jokainen lääkäri ja kätilö on käynyt erikseen mainitsemassa, kuinka täydellistä tuo käyrä muuten on, PAITSI supistusten aikaan.
En siis joutunut yöllä hätäsektioon ja edelleen ollaan poijun kanssa yhdessä. :) en saanut kuitenkaan lupaa taaskaan syödä kunnes lääkärit tekivät minulle ultran. Tällä kertaa kiinnostuksen kohteena oli taas pojan painoarvio. Muutoin rakenteet olivat kunnossa, mutta painoarvioksi saatiin kolmen mittauksen jälkeen joka kerta 1300 g. Tarkoittaen siis sitä, että poika ei olisi kasvanut puolessatoista viikossa yhtään. Meille on monen monta kertaa sanottu, että kun vauvan kasvu hidastuu vatsassa, niin silloin on syytä ottaa vauva ulos parempaan talteen. Ultran jälkeen jäinkin odottamaan lääkäreiden konsultaatiota ja taas päätöstä siitä, että leikataanko poika huomenna vai ei?!
Päätös oli taas jälleen kieltävä, eli jäädään vielä odottelemaan... Reisiluu ja päänympärys oli kuulemma sittenkin kasvaneet ihan vähän, joten voidaan olettaa että poika kasvaa edes pikkuruisen masussa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että painoarvioo ei oikeastaan pystytä enää tekemään, sillä mahan ympärysmitta on niin pieni eikä kasva yhtään. Nyt en itse vaan ymmärrä, että mitenkä sitä sitten tästä lähtien arvioidaan, että koska poika olisi syytä leikata ulos jos ei kerta painoarviota pystytä enää saamaan??? Tai niin.. Kai se riittää, että reisiluu ja päänympärys kasvaa vaan. Mutta paino selviää vasta kun poika syntyy, samoin kuin suolen tila ja moni muu asia meidän tapauksessa. Noh, onpahan enemmän taas mitä jännittää. :)
Nyt kuitenkin makoilen edelleen käyrissä tarkkailuhuoneessa ja odottelen että minut päästetään taas omaan valtakuntaani eli vuodeosaston pedille ja vapauteen. :)
Ja taas kerran: jaksamista sinne vielä lisää.
VastaaPoistaPainon kehitys ei kyllä kauhean lupaavalta näytä, mutta varmaan jokainen lisäpäivä on vaan hyväksi. Kyllähän tuo vaikuttaa siltä, että syntymä kuukausi ei teillä ole heinäkuu vaan toukokuu.
Itse sain lähetteen labraan turvotusten ja kutinan takia, muuten kaikki oli tänään hyvin lääkärillä käydessä. Nyt sen tiedostaa, miten julmetun alas teillä sykkeet menee, kun tänään oli syke 150 tasaiseen tahtiin, normaali sanoi lekuri.
Tuo toiselle puolelle alavatsaan kipuilu.. sitä on aika-ajoin, eilenkin. Ei voinut liikkua, oli vaan yksi hiukan kippurassa oleva asento. Näitä tulee ja näitä menee, mitään järkevää selitystä ei ole, ehkä kasvamiseen liittyvää kipuilua. Mutta pääsääntöisesti vaan tulee oikealle ja alas.Ei muistu kyllä muissa raskauksissa olleen moisia vaivoja - mutta empä näin huonossa kunnossa ole ollutkaan aikaisemmin.
Lilli ja Kitta: Jaksamista teille molemmille kipuilujen kanssa.
VastaaPoistaUltran painoarviot voivat heittää todella paljon todellisuudesta, joten älkää turhaan lisätkö stressiänne vauvan painoarvion suhteen.
Meillä painoarvio oli päivää ennen syntymää 2200g ja syntyessä 2500g. Eli 300g heitti paino ja sitähän se ei päivässä voinut lisääntyä =). Jo normaaliraskauksissakin ultran perusteella annettu painoarvio voi heittää useita satoja grammoja ja gastroskiisi ei ainakaan helpota arvion tekemistä.
Kitta: Juu, eli vatsanympärys on todella todella pieni. Jotenkin itselleni tuli ihan sellainen tunne, että siellä on pakko olla jotain muutakin ulkona kuin pelkkä ohutsuoli. Haluaisimme miehen kassa tietää vähä noita reisiluu ja päänympärysmittoja, jotta voisimme itse pysyä perässä, onko kasvua tosiaan tapahtunut. Onhan se selvää, että poika on selkeästi viikkoihin nähden pienempi ja nyt kasvu on hidastunut entisestään. Kovin pitkään ei varmaan tosiaan ole syytä poikaa vatsassa pitää jos ei siitä ole mitään hyötyä. Ei noita sydänlaskujakaan varmaan hentoinen poikavauva jaksa loputtomiin.
VastaaPoistaEpäilevätkö he, että sinulla olisi raskausmyrkytys tai hepatoosi? Minkälaiset sun verenpaineet on ollut ja missä sinulla on ollut kutinaa? Koska labravastaukset tulee? (Täällä sairaalassa näen ja kuulen niin paljon päivästä toiseen, että voisin kohta itsekin toimia kätilöapulaisena. :) Ja siitä täällä jo vitsaillaankin. )
Noista vatsakivuista olen kanssa samaa mieltä, että se on varmaankin jotain kasvukipuja tai sitten johtuvat vauvan asennosta. Kai se on vaan painanut ikävästi jotain mun elintä, että mun on ollut vaikea hengittää.
Jaksamisia ja hyviä vointeja myös sinulle Kitta!!!
Kipalo: Olet aivan oikeassa, ultrien painoarviot vaihtelevat onneksi aika paljonkin. Mitä pidempään täällä osastolla olen sitä enemmän kuulen, kuinka lääkäreistä riippuen painoarviot vaihtelevat. Nyt vaan toivotaan ja pidetään taas peukkuja pystyssä, että jotain painoarvioita tai mittoja vauvastamme kuitenkin vielä saadaan, jotta voitaisiin arvioida mitä kannattaisi tehdä ja koska. :)
Lilli: Aurinkoista "ennakko-äitienpäivää"!
VastaaPoistaKiitos valtavasti Kipalo ja erittäin rakkauden täytteistä äitienpäivää sinne teille ja kaikille muille tätä blogia lukeville äideille!!! <3
VastaaPoistaHei taas. En saanu aikasemmin vastausta koottua, kun kone(et) on kokoajan varattuina.
VastaaPoistaMulla paineet ja kaikki ok, labrasta se lääkäri meinas maskan ja sapen arvoja testailla. Käväsin tänään siellä, liekkö ne sitten ilmottaa jos jotain on.
Tänään on ihan järkyttävä turvotus, jalkoja ei tunne omakseen.
Meillä liikkeet on isoja ja herra pyörii edelleen, jokseenkin ahtaasti ympäri. Keksi mammapäivänä kesken päikkäreiden mennä poikittain alas ja selkärangan kohdalla tuntui venyttelyä kera jalkojen -oli aika villiä.
Vatsan muotokin oli vähintäänkin arveluttava.
Näimpä ollen kesäloman reissu naapurin kuningaskuntaan odottaa loppuviikosta. (eli varaudutaan viimestään torstaina tulee sinne, koska eihän mikään voi mennä niinkuin on suunnitellut)
Oon koittanu kahlata vauvojen syntymäviikkoja ja painoja: En vielä oo törmänny yli 2,5kg, ja taitaa olla viikko 37 se suurin tähän asti silmään sattunut. Varmaankin päivät vähenee vähenemistään.