yksi vajaa vuosi

Melkoisen pysäyttävää ajatella, että Eliaksen viimeinen vauva kuukausi lähtee käyntii kahden päivän päästä. Ihan pakko taas ihmetellä, että mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee?! Puimme eilen mieheni kanssa tätä aihetta ja totesimme vaan, että nyt kun on lapsi, niin vuodet menee varmasti suunnattoman nopeasti. Tätä tää elämä nyt on, ensin hoidat, kasvatat ja pistät kaikki voimavarasi lapseen about 18 vuotta ja sitten tajuatkin olevasi vanhus. :) No ei sentään, emme oikeasti ajattele asiasta noin mustavalkoisesti tai noin masentavasti. Mutta pointti oli siis se, että vaikka vuosi vuodelta aika tuntuukin kuluvan nopeammin, niin lapsen kanssa kuukaudet ja varmasti myös vuodet rientää entistäkin vauhdikkaammin.

Kävimme tänään ylimääräisessä punnituksessa neuvolassa. Neuvolaohjelmaanhan ei kuulu normaalisti yhdentoista kuukauden käyntiä, mutta me kun ollaan tällaisia kontrolleiden suurkuluttajia, niin pitihän punnitus toteuttaa myös tässä välissä. Painoa pötkylällä tänään 9300 g. Painoa ei ole siis neurologin käynnin jälkeen noussut yhtään eli reilun kahden viikon aikana. En kuitenkaan ole lainkaan huolissani asiasta, itseasiassa päinvastoin jopa tyytyväinen. Eliaksen kova painon nousu huoletti minua aiemmin, minusta tuntui että kyse oli enemmänkin siitä, että suolisto ei toiminut kunnolla jolloin maha keräsi ylimääräistä tavaraa sisäänsä. Nyt kun olemme vihdoinkin löytäneet ihanteellisen lääkeannostuksen, niin masu toimii selkeästi paremmin. Täytyy tässä nyt vähän ennenaikaisesti myös kehuskella, että ollaan uskallettu viimeisen parin päivän aikana jopa hieman pienentää annostusta. Ja hyvin on masu toiminut silti. :) Vielä olisi aika paljon vähentämisen varaa lääkeen suhteen, mutta suunta on nyt ainakin hyvä.

Pituutta olis tänään 74 cm, eli sitäkin olis vähän tullut lisää viime viikkojen aikana. Näin ollen pituus kulkee nyt -0,5 käyrällä ja suhteellinen paino -5 käyrällä. Pää kasvaa hienosti keskikäyristöllä tasaisesti.

Elias 11-kuukauden vanhana 

Nimeäisin kehityksen osalta viime kuukauden kommunikoinnin ja leikin kuukaudeksi. Toki myös joitain motorisen kehityksen edistysaskelia on tapahtunut. Mutta enemmän kehitys on mielestäni painottunut viime viikkojen aikana ymmärtämisen ja sanavaraston kartuttamisen puolelle.

Merkkejä ymmärtämisestä esiintyy mm. silloin

- kun sanon, että mennään ulos, Elias katsoo ikkunaan

- kun sanon, että katsotaanko teletappeja, hän katsoo telkkariin

- kun kaivan kaapista tuttipullon esille, hän alkaa kitistä, että hänelle iski nälkä juuri sillä sekunnilla eikä hän kärsisi odottaa maitoa enää hetkeäkään

- "hei hei" -heilutukset näkyvät nykyisin jo siinä vaiheessa kun joku menee eteiseen

Eliaksen lempileikkejä ovat

- äidin tai isän pureminen varpaista

- kun sanon, että nyt vaihdetaan vaippaa Elias lähtee välittömästi karkuun

- jahtaamis- / karkuunmenoleikit tuntuvat olevan hauskimpia

- painiminen matolla pehmolelujen kanssa

- piiloleikit

- ja lukuisat muut arjen pienet jekut :)

On kyllä lähes mahdotonta luetella, mitähän kaikkea Elias nyt osaa tai ymmärtää. Hienointa on kuitenkin huomata, että poika ylipäätään ymmärtää jo puhetta ja omalla tavallaan myös kommunikoi takaisin. Elias on aina ollut kova komentaa ja tykkää tehdä sitä edelleen. Ennen komentaminen tapahtui kiljumisen merkeissä, mutta nyt eri komennoille on kehitetty eri tavuja. Esimerkiksi aina kun Elias tahtoo jonkun tavarat niin hän päästää suustaan napakan "ai" huudahduksen. Jos hän ei saa kyseistä tavaraa heti käskyn jälkeen, hän huutaa tämän uudestaan. Ja niin pitkään tietysti, kunnes saa haluamansa.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Elias ymmärtäisi myös kun häntä kielletään. "Ei" ja "ei saa" on aika kovassa käytössä nykyisin. Hän ymmärtää kun näitä sanoja käytetään, mutta aivan eri asia on, että totteleeko hän sitä. Pikkuriiviön piirteitä tulee viikko viikolta nimitäin lisää esille. Jos hän tietää, että jotain ei saa tehdä, hän tekee sen varovasti samalla kurkkien, että näkeekö äiti tai iskä, odottaa meidän reaktioo. Jos siihen reagoi, niin Elias luonnollisesti innostuu siitä entistä enemmän. Näin ollen meidän on pitänyt opetella mieheni kanssa hallita reagointikykyjämme ja pysytellä joskus hyvinkin tyyneenä, vaikka tiedämmekin Eliaksen tekevän jotain pahaa. Selvittää hänelle jotenkin rauhallisesti ja mielenkiintoisella tavalla, että juuri sitä tavaraa ei kannata heitellä lattialle, tai vessanpönttöön ei kannata tunkea käsiä, tai astianpesukoneeseen ei voi mennä hengailemaan tai kenkiä ei saa nuoleskella ja lukemattomia muitakin asioita...

Myös minä olen joutunut opettelemaan uusia taitoja runsaasti. Alan olla nimittäin jo aikamoinen mestari vaipanvaihdossa, joka alkaa yleensä pisteessä A, mutta päättyykin yleensä pisteeseen B, , joka on aivan toisessa päässä asuntoa. Myös lapsen pukeminen vauhdissa ja lennossa on tullut melko tutuksi. Ja jos satun pukemisoperaation aikana mainitsemaan vanhingossa ääneen, että Elias tule äidin luokse, jotta voin laittaa sinulle vaatteen päälle, niin vauhti sen kun vaan kiihtyy. Lopputulos on lähes aina sama. Vaatteet ovat jotenkin päin päällä, poika nauraa räkättää ihan täysillä tai itkee ja äiti on yltäpäältä hiestä märkä.

Hyvin iloinen olen siitä, että Elias viihtyy tosi hyvin välillä myös itsekseen. Näin saan itsekin joskus tehtyä jotain. Elias on aina ollu poika, joka haluaa itse päättää, millä leikki tai mitä hän tahtoo tutkia. Näin ollen hänelle ei oikeastaan edes voi tyrkyttää jotain tiettyä leikkiä tai tiettyä lelua, jollei se häntä juuri sillä hetkellä kiinnosta pätkääkään. Tästä syystä olen antanut hänelle aina paljon tilaa leikkiä ja viihtyä ihan omissa oloissaan. Välillä on hauska tarkkailla poikaa sivusta kun hän touhuaa / tutkii jotain hyvinkin intensiivisesti. Jutustelee samalla jotain nenäänsä ja toisinaan jopa naureskelee itsekseen. :) Jotainhan siellä pääkopassa taitaa tosiaan pyöriä kun omat jutut niin kovasti naurattaa.

Hampaita on kertynyt jo peräti 6 kappaletta. Hampaiden lisääntyminen on auttanut Eliasta hänen kyvyssä syömään myös karkeampaa ja kökkäreisempää ruokaa. Tietysti siihen vaikuttaa myös kielen motoriikka joka on selkeästi kehittynyt huimasti viimeisten viikkojen aikana. Ollaan vihdoinkin päästy siis siirtymään sileistä soseista pois ja sormiruokailukin on ollut aika ajankohtaista. Olen antanut aika vapaasti kaikennäköisiä ruoka-aineita Eliakselle maistettavaksi. Haluan totuttaa hänet syömään kaikennäköistä ja -makuista ruokaa. Ja jotta hän pääsisi vielä jonain päivänä siirtymään samoihin ruokiin meidän kanssa, olen testaillut kuinka hänen masu kestää mitäkin ruoka-aineita. Viime kuukausi on siis ollut merkittävä myös tässäkin suhteessa, tutustuen uusien makujen maailmaan. Mitään sen kummempaa systeemiä ja järjestelmää mulla ei ole näiden uusien makujen kanssa vaan olen antanut aina sitä mukaan uusia juttuja, mitä itse syön ja Elias osoittaa mielenkiintonsa ruokaa kohtaan. Esim. jos teen itselleni sämpylän, niin saatan antaa siitä palan kinkkua pojalle. Olen antanut juustoa maisteltavaksi, keitetyn kananmunan valkuainen tuntuu maistuvan pojalle tosi hyvin, vähän pehmeämpikin leipä on mennyt kurkusta alas ilman sen kummempia tukehtumiskohtauksia jne. Hedelmistä ollaan maisteltu mm. "tuoretta" omenaa (ei siis vauvan hedelmäpurkin omenaa), nektriinia, mandariinia ja pöydällä odottaa nyt avocado. Tänään Elias halusi myös maistaa iskän ruokalautaselta pastaa, joten annoimme hänelle oman lautasen muutaman pastapalasen kanssa. Hyvin maistui eikä tarvinnut kakoa kertaakaan. :)

Hirveästi olisi kyllä asiaa, mitä voisi kirjoittaa, mutta en nyt taida ruveta luettelee kaikkea. Olisi nimittäin niin paljon hauskoja tilanteitakin, mitä voisi kuvailla ja kertoa, mutta sitten siitä tulee loputon kaivo. Yhdestä jutusta tulee toinen mieleen jne.

Menen tässä välissä selailemaan vähän kuva-arkistoja, jos siellä tulisi kuvia vastaan, joista käy ilmi, mitä kaikkea ollaankaa viime kuussa tehty / opittu.

Ai niin.. Ollaan otettu pottaharjoitukset arjen haasteisiin mukaan. Hitaasti, mutta varmasti. Pari kertaa Elias on siinä nyt istuskellut ja molemmilla kerroilla on pissat saatu aikaiseksi. :) Kovin ahkera pottailija Elias ei ole, ei tahdo istua siinä kovinkaan pitkiä aikoja. Mutta eipä meillä ole asian kanssa mitään kiirettä vielä.

Tästä kuvasta tuli mieleen, että olemme siirtyneet
vauvojen turvakaukalosta isojen poikien turvaistuimeen.
Elias tuntuu viihtyvät uudessa istuimessa hyvin.:) Ja
nukkumiseen liittyen.. Elias ei ole kahteen yöhän
herännyt syömään lainkaan yöllä. Ennen oli satunnaisia
öitä, kun hän ei syönyt. Nyt siis peräti kaksi yötä peräkkäin. :)

Tukkakin on kasvanut. :) Kiistellään mieheni kanssa
päivittäin, että viedäänkö Elias tukanleikkuuseen vai ei.
Minun mielestä Eliaksen tukka saisi vielä kasvaa, jos
vaikka vähän tulisi korvan päälle kiharoita. :)

Vähintään kerran viikossa pojat ovat käyneet
saunomassa. :) Alkuun Elias vähän pelkäsi kiukaan
ääntä kun heitettiin löylyä, mutta nyt ei pelota saunassa
enää mikään.

Elias on muutama päivä sitten hoksannut, että
kaukosäädintä täytyy osoittaa aina jonnekin suuntaan, että
nappia painamalla saataisiin jotain aikaan. Nyt se sitten
istuu lattialla vähän väliä ja osoittelee kaukosäätimellä
joka ilmansuuntaan.

syödään pastaa ihan itse

En tiedä, mikä meni loppujen lopuksi pieleen,
mutta pastat löytyi pöydältä ja pitkin lattioita ja suussa
olikin lautanen. :)

Ja näin hienosti kävelemme jo. :) Tätä samaa kävelyä hän harrastaa myös usein syöttötuolin avustuksella. :D