Merkittävä päivä!!

Eilen olin niin järkyttävän väsynyt, etten voinut kuvitellakaan kirjoittavani lausettakaan. Sunnuntai ja maanantai välinen yö oli kahta edeltävää yötä vaikeampi. Elias nukkui entistäkin levottomammin. Maanantai aamulla kieltämättä hieman luomet painoi kun töihin piti lähteä. Illalla luonnollisesti sitäkin enemmän. Sunnuntaina kirjoitin, että Eliaksen masu ei meinannut toimia lääkkeestä huolimatta. Ja näin se tosiaan oli. Annoin vielä tupla satsin lääkettä myöhemmin illalla. Mitään ei siltikään tapahtunut. Ja siitä seurasi sitten levoton yö.

Eilinen oli kuitenkin sikäli hyvä päivä, koska Eliaksen masu alkoi onneksi lopulta toimia. Nyyttejä pamahteli vaippaan enemmän kuin viime viikolla varmasti yhteensä. :) Joku lievä tukkeuma siellä selkeästi taas oli. Mistä lie johtuu?! Sitä emme luultavasti saa koskaan selville, mutta tärkeintä on,että maha alkoi toimia taas itsestään. Ilman sairaalassa käyntiä siis.

Eilen sain myös puhelun päiväkodin johtajalta, josta ensisijaisesti haemme Eliakselle hoitopaikkaa syksystä alkean. Tilanne on kuulemma lähes mahdoton. Luultavasti Elias ei saa mistään hakutoiveestamme paikkaa syksyllä. Jostain paikoista on ryhmiä vähennetty ja toiset paikat taas niin täynnä, ettei sinne hyväksytä kuin sellaiset lapset, joilla on jo mahdollisesti sisaruksia samassa päiväkodissa. Tämä ei ollut kovin miellyttävä uutinen, mutta en kuitenkaan halua vielä heittää hanskoja tiskiin. Tilanteet muuttuu ja onhan kaupunki kuitenkin velvollinen myöntää meille jonkun paikan kuitenkin. Katsotaan sitten, että missä se on ja vastaanotetaanko me se vai jäädäänkö odottaa parempaa paikkaa.

Mutta se niistä ikävistä jutuista, SILLÄ!! Meillä on ilon päivä tänään!!!! Elkku Kelkku Äidin Rakas otti tänään ensimmäiset askeleensa ilman tukea!!!! Peräti neljä askelta peräkkäin!!! Minä en tietenkään ollut paikalla, kuten pelkäsinkin, mutta mieheni sai siitä kunnon videon muistoksi minulle. :) Mieheni lähetti minulle uutisen tekstiviestillä. Säälittävää, eikös?! Harmitti kyllä kovasti lukea tuollaiset uutiset puhelimesta eikä olla paikanpäällä todistamassa jotain näin mahtavaa. Mutta, harmituksesta huolimatta se ei siltikään vähennä sitä riemua, mitä tunnen kun Elias kehittyy. Töihin paluu näin varhaisessa vaiheessa on kuitenkin ollut minun oma valintani, enkä halua valittaa siitä. On vain hyväksyttävä, että kaikkia uusia opittuja taitoja tai muuten vaan tärkeitä tilanteita en pääse livenä seuraamaan. Iloitsimme asiasta koko perheen kesken heti kun pääsin töistä kotiin. :)

Mahtava fiilis ja samalla ehkä myös hieman haikea. Elias tosiaan kasvaa ja kehittyy. Hän ei ole vauva ikuisesti. Ensiaskeleita ei enää tule, seuraavaksi tulee jotain muuta uutta. Kaikki tällaiset tapahtumat ovat ainutlaatuisia ja ikimuistoisia. :) Onneksi meillä on se video tallessa. Sitä voi katsella vielä silloinkin kun Elias on hankala teini-ikäinen ja muistella, kuinka ihana ja lutuinen hän silloin pikkuisena oli. :)